Sinivalkoista

Naamakirjan Tilkusta asiaa ryhmässä kerätään omaan albumiinsa sinivalkoisia töitä, vanhoja ja uusia, maamme 100-vuotisjuhlamuistoiksi ja päätinpä minäkin pistää korteni kekoon. Vuodesta 1993 alkunsa saaneesta tilkkuhulluudesta minulla ei ollut (ainakaan muistaakseni) yhden ainokaista sinivalkoista työtä.  Tässä sitten valmistuu omani ja tuloksena olevan pienen peiton kokoa 95 x 122 cm aion lahjoittaa uuteen lastensairaalaan.
Kankaiksi valikoitui sinivalkoisia Marimekkoja. Ruudun/blokin koko leikattuna oli 15 x 15 cm.

Tässä alkusuunnitelmaa peiton pintaan.

Etupuoli kehyksineen ommeltuna, alla taustapuoli.

Väliin tulee puuvillavanu ja tikkauksen teen koneella. Toivon tämän valmistuvan pikapuoliin ja laitan valmiista peitosta kuvan keväämmällä.

***********************************************

Oulunkylän Työviksen tilkkukurssilla Ulla Meskasen  ohjauksessa opeteltiin kaarevien saumojen ompelua,  mallina on Flowering snowball.

Kerrankin olin ahkera ja tein "kotiläksyt" ja sain silputtua tuon kummallisen ruskea-oranssin afrikkalaisvaikutteisen kankaan tähän 55 x 55 cm kokoiseen seinäkoristeeseen, ihan ohuen 

vanun laitan väliin ja koneella tikkaan luultavasti noita ympyröitä matkien.

Tytär onneksi halusi tämän seinälleen joten ei jää itselle kaapin täytteeksi.

********************************************

Vauvasukkia on tullut tikutettua muutamat myös sinivalkoisina.

************************************************



Viikon kohokohta oli torstainen Syyringin tilaama opastettu tutustuminen Kusama-näyttelyyn.
Nyt taitaa jossain vaiheessa pilkut vallata omiakin tilkkutöitä.


*************************************
Kiitokset kommenteistanne edelliseen ja mukavia tammikuun loppupäiviä!

Pieni ompelus ja neulomuksia

Ompelun saralla tällainen pieni leipäkoriliina vain on syntynyt joulukuussa ja sekin käsinommellen. 

Mies kävi mökillä marraskuussa ja pyysin häntä tuomaan vanhan 30-v. Berninan pois mökiltä tarkoituksena hankkia sille uusi koti. Sen tilalle piti viedä pienempi Elna Stella mutta kuinkas kävikään, muistin vasta 20 km ennen mökkipihaa että kone onkin kotona stadissa. Illalla ennen nukkumaanmenoa vielä mietin että kone pitää siirtää hyllyltään, kylläkin ihan näkyvältä paikalta, keskelle huonetta muiden matkaan otettavien viereen että se varmasti tulee mukaan.

Opinpa sen että älä jätä huomiseksi sitä minkä voit tehdä tänään.

 

Tällaisia kankaita ja trikoita olin varustanut mukaan ompeluhommiksi (mökillä on myös saumuri), mutta mitään näistä en ole harmitteluni takia edistänyt eteenpäin. No, onpa tekemistä Ogelin tilkkukurssilla kun nämä ovat edelleenkin kankaina.

*******************************************************

 Onneksi kaikenlaisten käsitöiden tykkääjänä olin varustautunut mökkimatkaan myös villalangoilla joten ihan toimettomana ei ole tarvinnut olla.

Kahdet sukat vähän isompaa kokoa neuloin ensin, kokomittaukseen sain ennen mökkimatkaa neulekavereiden tapaamisessa hienon vinkin, otetaan mittanauha ja asetetaan 14 cm viiva kantapään taakse ja sukan koko näkyy sitten varpaiden kohdalla.  Näitten sukkien koko johtuu ihan käytettävissä olleen lankamäärän mukaan eli jämiä ei jäänyt.

 

Kolme huivia syntyi 350 g lankaa joka tässä on Cewec Verona Fine 53% vilaa ja 47% akryyliä. Tästä langasta ehdin ensin neulomaan jakkua 200 g mutta jouduin toteamaan että ei sovi siihen ollenkaan, neule ei laskeutunut niin kuin olisi pitänyt. Opinpa sen että huimia metrimääriä antava lanka ei sovi pihtaamiseen oikean lopputuloksen saamiseksi. Ja sitten purettiin (siinä olen mestari) ja mietin mihin saan langat kulumaan.  

Muistin kivan ja helpon sekä nopean virkattavan huivimallin jolla olen aikaisemminkin huiveja tehnyt, virkkausmallin nimi on Mother of the Bride.

Linkistä löytyy kaavio huiviin.

Virkkasin kaksi huivia toinen 150 g, toinen 125 g ja neulottu 75 g ja langasta ei jäänyt jäljelle pätkääkään.  Virkatut huivit annoin lahjoiksi ja neulotun pidin itse.

*****************************************

Jo kesällä oli sovittu puufirman kanssa että kun naapuri kaadattaa koivikkonsa niin meiltä kaadetaan myös puita jotka olivat kasvaneet isoiksi. Naapurin kanssa olimme sopineet että saamme kaataa puut hänen maalleen koska oma tonttimme on mökin kohdalta kapea. Oksien ja risujen korjaamishommaa onkin sitten keväämmällä tiedossa ihan kiitettävästi. Tuo metsäkone on todella nopea vehje, 15 sekuntia ja puu on kaadettu, pätkitty ja oksittu. (Nämä 2 kuvaa ovat mieheni ottamat.)

Mökille tullessa oli lunta ihan kiitettävästi, tänään on lumitilanne ja maisema ihan toinen, vesikeli - tuulta ja liukasta, ensiviikolle luvassa n. 30° kylmempää.

PS. Ei päästy puunkaadolla rikastumaan, mökille tullessa huomattiin että 11,5 v. vanha ilmalämpöpumppu on sanonut sopimuksensa irti kun sisälämpö oli vain + 6°. Eilen asennettiin uusi ja raha tekee vain onnellisen ohikulun tilillä.

********************************************

Hyvää Uutta Vuotta ja varokaa liukastumista!

Ja taas pussukoita....

Ompelin Asukastalo Saunabaarin (Maunulassa Helsingissä) myyjäisiin pussukoita muovitetusta Marimekon markiisikankaasta kun nätisti pyydettiin ja kangas käsiini annettiin.  Pussukoissa ei ole vuoria eikä sisätaskuja. Kätevä märän uimapuvun kuljettamiseen tai pesutarvikkeille, koko on n. 20 cm tai 25 cm leveä ja kork. 16 cm tai 20 cm ja pohja n. 5 cm. Pienin littana on sitten se pienin, sopis ehkä kynille. Näitä oli kyllä enemmän ennenkuin muistin tarvitsevani kuvan niistä, osa oli jo löytänyt uuden omistajan sopuhintaan.

Taas tuli tehtyä sukat kantapään kautta, pituutta jalkaterällä on 30 cm eli koko ehkä 45-46, kohta on kaikki vanhat 7-veikkalangat neulottu sukiksi, kahdet ehkä vielä niistä saan aikaiseksi. Menevät lahjuksiksi. 

Harmaa pipo alpakkalangoista taitaa jäädä itselle ja merinovillainen liittyy syto-myssyjen joukkoon.

*******************************************************

Hyvää Suomen 99-vuotispäivää kaikille ja kiitos kommenteistanne!

Tilkullisia pussukoita

Jotakin valmista, 3 kpl tilkkunippuja vastaanotin eli ensimmäisenä kiljaisin minä-minä,
kun muutama vuosi sitten kankaittenvaihtoillassa Syyrinki-killassa
 Tilkunviilaaja tarjosi niitä uuteen kotiin.
Vuosia on kulunut varmaan kolme ennenkuin sain aherrettua nämä pussukkapinnat valmiiksi, tilkut olivat todella pieniä ja kummallisen muotoisia ja nuo lehmät vihreässä pinnassa olivat todella vaikeita sijoittaa.  Minä jotenkin aina vain tuijottelin niiden silmiin ja ihmettelin että miten nää voi ommella jonkun toisen kanssa yhteen. No, tuossa ne nyt kuitenkin ovat ja aikas hyvin omilla paikoillaan.
Pidin tilkkuniput omissa muovipusseissaan jotta en sotkisi niitä keskenään, ihan pikkuisen jouduin etsimään kaitaleita omista kätköistäni näihin mukaan.

Tässä ne nyt ovat jo ohuen huovan kanssa tikattuina odottamassa ompelua pussukoiksi.

Ylärivissä valoisaan aikaan valmistuneet ja ulkona kuvatut edestä ja takaa ja alapuolella kolmas ja suurin etu- ja takapuolelta kuvattuna.

 

Pussukat tein vähän huijaten eli kiinnitin vetskarit ihan viimeiseksi vetoketjujen päältä kolmipistosiksakilla. Pussukoissa on vaalea vuori ja kahdessa myös sisätasku.

Kantapäästä aloitetut sukat tulivat valmiiksi, ensin neuloin jalkaosan ja sitten varret niin pitkiksi kuin noita tummempia lankoja riitti. Nämä jäävät itselle unisukiksi, ovat varmasti lämpöiset kun vaalea lanka on merinoa.


Mukavaa marraskuun loppua, seuraavaksi tavataankin tonttukuussa.

"Tanssivia neliöitä"

 

Tanssivat neliöblokit on nyt irroitettu pohjaruudukosta ja laitettu tarkasti oikeaan järjestykseen ja nippuihin ompelua odottelemaan.

Tässä on vierekkäin edellisen kuvan tyhjä pohjaruudukko ja yhteen ommellut leikatut blokit, aika paljon pieneni alkuperäisestä pinnasta.  Seuraavaksi ompelin ylijäänet neliöt uudestaan samaan järjestykseen kuin alkuperäinen asetelma oli ja leikkasin siitä uudet pienet neliöblokit. 

Tässä tuotokset vierekkäin, joululiinoiksi jalostuneina, päällisen ja taustan välissä on valkoinen ohut lastenlakanakangas ja olen ommellut nämä pussiin. Tikkaukset vielä puuttuvat ja tapahtuvat varmaankin vaalealla langalla kranssin muotoa seuraten.

Elma-messujen Kädentaitopuolen tarjonta oli tänä vuonna todella pientä mutta löytyi sieltä sentään nämä kotiinkannetut.

Sukkia on tullut neulottua ja tässä uusin "villitykseni", uudenlainen tapa rakentaa villasukat, aloitetaan kantapäästä tekemällä se ensin. Ohje tähän löytyy Punomon sivuilta nimellä  
sukat kantapään kautta, näistä on tulossa itselle uudet unisukat. En tykkää neuloa sukissa kovin ohuella langalla ja siksi laitoin kaksi lankaa rinnakkain että pääsen neulomaan 3 puikoilla ja että sukat edes joskus valmistuisivat. Jämälankoja kertyy ja olen saanut pikkukeriä ystäviltänikin lahjaksi. Näistä saattaa tulla ihanan huurteiset väritykseltään.

Ruskea-siniset ovat antiikki-7-veikkaa, vyötteessä oli nimittäin hintana mk 19,90, kummatkin sukat on tehty kantapäästä aloittaen kun taas sinipunaisissa kantapäät on neulottu viimeiseksi.


Kiitos kommenteista edelliseen,  mukavaa viikonalkua marraskuusta huolimatta.

Sekametelisoppaa

Tilkkupeittoni kotiutui Syyringin näyttelystä kotiin, seinän puolelta peittoa joutui hiukan taittelemaan kaksinkerroin jotta tilkkuosan saa stemmattua sängylle. 

Tulipa kasattua DJ-blokit pinnaksi ja tehtyä se 24 ruutukin, siitä tässä kuvassa puuttuu kyllä koristeet ja sijaitsee vasemmalla ylhäältä toisena.  Ogelin tilkkukurssilla isolla pöydällä tuli järjestys tällaiseksi, onneksi otin tämän kuvan sitten kotona ja vasta puhelimen ruudulta (kameran laturi oli edelleenkin hukassa ja löytyi mökiltä) sitten äkkäsin tuon epätasapainon, vihreät ruudut pitää saada kulmiin.

 

 Tällainen torkkupeittopinta blokeista uudelleen järjestelyn jälkeen sitten tuli, saas nähdä koska on valmis käyttöön. Minulla on näköjään joku peittotauti, en osaa tehdä pieniä, aina tulee iso.

Tilkkukurssilla tuli aiheeksi ns. tanssivat neliöt/ twisted quilt, kuukkelin haulla löytyy vaikka mitä kivaa tästä tekniikasta. Ruudun koko minulla oli 15 x 15 cm. Tästä on tulossa joululiina jossa koristeena kranssi. Pinta silputaan pienemmällä ruudulla ja ommellaan uudestaan yhteen.
Tämä on hyvä malli kankaiden hävittämiseen.

Pieniteräisellä leikkurilla leikkasin piirretyt ruudut osittain ja irroitin loput saksilla.

Seuraavien vaiheiden kuvia ja lopputulos viikonloppuna ja paremmin kuvin.

*************************************************

Ja sitten neulerintamalle:

Tässä muutamat sukat marttayhdistykseni joulukeräykseen.

 (Nuo keskeneräisetkin on jo neulottu valmiiksi.)

Mökkimatkahuivikin valmistui sekä toinen vähän pienempi. Punaisesta huivista jäi pari metriä lankaa mutta liilasta ei yhtään.

Villatakki joka neulottu ylhäältä alas ja kahteen kertaan tuli myös valmiiksi ennen pakkasia.

Tulipas hauska kuvapari, aikaa välissä aika tarkkaan 44 vuotta ja kiloja ainakin 10.
Tämä vanha kuva kertoo siitä että tilkkuilua ja kierrätystä olen harrastanut myös sen 44 v.
Olin lomalla Venetsiassa ja ihailen kultakorukaupan tarjontaa.


Pakkasia takaisin toivoen, mukavaa marraskuuta.

Kesä meni ja syksy saapuu

... ja tulikin pidettyä pitkä tauko blogin kanssa, ei ollut tarkoitus mutta sujuvasti tuo vain kasvoi aina pidemmäksi ja pidemmäksi. Kesä menikin sitten seuraavien tapahtumien ja tekemisten seurassa.

 Juhannuksen jälkeen pihaan rullasi teloillaan kaivuri joka teki kuopan ja upotti maahan 5000 litran umpisäiliön mökin jätevesiä varten koska alkuperäinen systeemi oli ihan luvattoman pieni.
Nyt on mökin etupiha leveämpi tai syvempi riippuen mistä kulmasta sitä tutkailee ja hiekkakenttä on saanut päälleen mullat jossa heinää ja apilaa kasvatetaan.

Jo heinittynyt piha sai elokuussa reunalleen riukuaidan pätkän, mies aikoo ensi talvena kuvata tirppoja kojustaan siinä. Minulle olis kelvannut pitempikin pätkä.

************************************
Ja sitten lankajuttuihin:  muistanette keväältä tarinan saamistani vanhoista käsinkehrätyistä langoista.



Rukkikuiskaajalta sain hyvät ohjeet pesuun, eli kädenlämpöistä vettä, hiukan fairyä ja annetaan liota vuorokausi, jos edelleenkin tuntuvat vielä likaisilta niin hiukan lämpimämpi vesi ja sama käsittely. Minä pääsin kertaliotuksilla vaikka pesuvedet oli todella likaiset.

Ja salainen aseeni lankojen pesussa oli tämä vanha linko jolla sai likavedet ensin lingottua pois ja sitten huuhteluiden välissä samat temput.  Pesupäivä oli aurinkoinen ja sain kuivat langat kerätä illalla naruilta pois.

Ylhäällä vasemmalla on likaiset kovat langat ja vieressä pestyt. Langat pehmeni huomattavasti pesusta ja nyt niistä voisi kuvitella jo jotain neulovansa tai virkkaavansa. Aion tehdä näille huopumistestin eli neulon kaksi samanlaista lappua ja laitan toisen koneeseen huopumaan. Nämä on niin paksuja että sukkia en haaveile niistä tekeväni, ennemminkin  niistä tulisi kangaspuissa tai sitten isolla koukulla virkkaamalla vaikka huopa.

****************************************

Parina edellisenä kesänä olen kasvivärjännyt Nallea ja 7-veikkaa ja nyt niistä jo sain jotain tehtyäkin.

Huivi on tehty mukaellen Minna Canth-huiviohjetta, se on pieni, ei ole hapsuja ja raidoituskin on vähän sinnepäin. Lämmin siitä tuli kuten tulee myös Strömsö:n vauvanuttu-ohjeen mukaan aloitetusta jakustakin. Minulta vain loppui nuo vihreät Nallet joita tähän virkkasin mutta taidan jatkaa kätköistä löytyneillä keltaisella ja ruskealla. Hihat on vielä lyhyet ja etuosakin kaipaa pari kerrosta lisää.

************************************

Seuraavaksi voisin melkein kehua itseäni ja sanoa olevani periksiantamaton,  sillä olen
harrastanut neulo-purkaa-neulo-menetelmää alla olevan vaatteen kanssa tammikuusta tähän päivään.



Ylhäällä vasemmalla vajaine hihoineen ja etumuksen aukileikkausta vailla oleva villatakki johon olisi sitten pitänyt vielä nappilistat neuloa. No, tässä vaiheessa iski epäilys että jos en vaikka tykkäisikään lopputuloksesta ja haluaisin käyttää aivan ihanat langat johonkin muuhun niin minulla olisi ollut miljoona parin metrin pätkää purkulankoja. Tyttären tuella sitten 15 minuutissa purimme langat takaisin kerille, langat vyyhdeille, kastelu, kuivatus ja taas kerille.
Alhaalla vasemmalla se tärkein juttu neuleissa, mallitilkku, kannattaa muuten tehdä jos aikoo neuloa ilman ohjetta ohutta lankaa 2,5 mm puikoilla. Vieressä sitten jo uusi villatakki tulossa. Tällä hetkellä neule pötköttelee vieressäni sohvalla ja siinä on valmistumassa helmaresori eikä sen jälkeen tarvitse neuloa enään kuin nappilistat.

Lasten pipoja os. 10:lle ja parit sukat aikuisten kokoa.

***************************************


Sieniltä ei ole voinut välttyä tänä kesänä ja nyt syksyllä, näitä on ollut kiva tuoda ja viedä tutuille.

**********************************************

Työviksen tilkkukurssi Ogelissa alkoi syyskuun alussa ja peittoahan huomaan taas aloittavani kätköistä löytyneistä keskeneräisistä blokeista, kun keksin että voisin upottaa samaan työhön 

joskus (miksiköhän aina löytyy jotain vanhaa) kauan sitten tekemäni Dear Jane-blokit joita 

on 23 kpl. Jossain vaiheessa vain kyllästyin niiden näpertämiseen ja homma jäi kesken.

Oikealla on ostokseni Helsingin Kässämessuilta 24.9., melkein vois torvella töräyttää kun en ostanut yhtään lankaa. Hyvä minä!

Ja sitten ei muuta kuin mukavaa syyskuun loppua kaikille jotka vielä tänne eksytte, uutta tarinaa toivottavasti jo ensi sunnuntaina.

Valmista on

piirakoita ja ne kaksi paria sukkia.

 Piirakkatalkoot pidettiin Pirjo-ystävän kotona kera miesten jouluviikon maanantaina ensimmäistä kertaa ja samalla päätettiin tehdä tästä perinne, sen verran sukkelaan syntyi 105 ruispiirasta ja sitä ennen ystävän yksin tekemät 19 gluteenitonta. Ja koko porukka sai olla mukana tekemässä tietenkin maailman parhaita piiraita.

***************************************

Joulukalenterisukatkin sain Tapaninpäivänä valmiiksi, nämä on tikuteltu 2 mm puikoilla ja lankoina oli kaikenlaisia omia ja saatuja jämiä sukkalangoista ja joitakin pikkukeriä Colinetten Jitterbugia, siitä johtuu joidenkin väriraitojen sekava väritys. Vinkit väreihin ja kirjoneuleisiin löytyy Missäneuloimmekerran-blogista.

Alunperinhän meinasin tehdä sukat punaisella pohjavärillä, tässä nämä toisiin varvasosiin kasvaneet sukat jotka tikuttelin myös 2 mm puikoilla.

******************************************

Pakkasta 8°, hiukan lunta ja toivottavasti kuu pikkuhiljaa himmenee että saisi yöllä nukutuksi.

Mukavia välipäiviä!

Kalenterisukat jatkuu...

 Kalenterisukat ovat kasvaneet  nyt tähän mittaan eli 20 päivää on täynnä, vielä tulee neljä vinkkiä värien ja kuvion valintaan jotka olen ahkerasti käynyt heti aamulla kurkkaamaassa
 Missä neuloimme kerran-blogista, 

Olen yrittänyt keksiä kuviot itse ja mennyt niiden kanssa monta kertaa metsään eli joutunut purkamaan ja neulomaan uudestaan.

Alempana muutama kiva vinkki ja niiden omat ratkaisuni:

Sinisessä sekajutussa oli vinkkinä paikka jossa olet aina halunnut käydä, minulla se on Hawaijin saaret,  siitä sain idean rantatyrskyihin.

Yläpuolella olevat vaaleanpunaiset pallerot ovat hiiriä Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuu-kirjasta, se oli ensimmäinen oma kirjani kun opin lukemaan vuonna 1955. Kirjassa on aivan ihana Kissa Krumeluu-juttu:  Miettii kissa Krumeluu, missä on se suuri puu, jossa niinkuin omenoita kasvaa hiirenpenikoita.... Ja hiirenpenikat ovat todellakin vaaleanpunaisia, niihin tutustuin samana kesänä heinäpellolla haravanvarressa hosuessani.

Tuon Snoopy-tekstin kohdalla piti neuloa kirjoneuletta saman aamun kahvi/tee-mukin värillä, mukini oli valkoinen ja siinä ihana Snoopy sydämen sisällä.  Sinisen osan yläpuolella päivän väri määräytyi asuinkunnan asukasmäärän mukaan, satunpa virallisesti asumaan Helsingissä niin väriksi tuli ruskea, siihen sitten tyttöjä ja poikia sekä rivi koiria yläpuolelle. 

Ylin 20 kerrosta yrittää esittää sulkia jotka päivän vihjeen mukaan piti noukkia jostain tapahtumasta Wikibediasta tältä päivältä ja sieltä löytyi intiaaninaisten puolestapuhuja.

Saas nähdä mitä mielenkiintoista vielä vastaan tulee, kantapäät näihin neulotaan ihan viimeiseksi.

Kalenterisukkien rinnalla on tämä toinen pari myös kohta valmis, näihin tein lyhyemmät varret.

**************************************************

Joensuun kaupungista löytyy ihana lankakauppa Käsityövakka ja siellä käydessäni ostin langat seuraavaan isompaan neuletyöhön, näistä langoista tulee villatakki nimeltä Naima.

Oikeastaan tämä oli joululahja mieheltäni mutta tietäessäni hänen lankatuntemuksensa totesin että paras hankkia langat itse ja sitten kiittää miestä ihanasta lahjasta.


Mukavaa joulun alusviikkoa kaikille, muistakaa että joulu tulee vaikka ne komerot ei niin viikattuina olekkaan.