Käsitöitä ei ole tässä postauksessa esittelyssä vaan toisenlaista käsillä tekemistä, kauan mietittyä ja suunniteltua mökin tupaosan kengitystä. Mökki on rakennettu 1940 jo silloin vanhan, puretun riihen hirsistä. Alkuperäinen rakennus on ollut kooltaan 27,5 neliötä eli sisämitta tuvassa on 5,25 x 5,25 m, matalan katon alla oleva tila on lisätty 1975.
Mökki kesäkuun alussa jolloin remontin alkuun oli aikaa vielä kolmisen viikkoa.
Syy remppaan oli vasemman seinustan alaspainuminen jonka sisällä liikkuessa huomasi erilaisista ala- ja ylämäistä. Kakkosneloset/parrunpätkät olivat tarpeellisia jos halusi kirjahyllyn tai sohvan olevan suorassa.
Tuvan kalusteet kannettiin uuteen autotalliin ja kuten kuvasta näkyy niin mummokalusteita löytyy. Punaiseen kaappiin kuuluu myös monilaatikkoinen ja -kaappinen yläosa, tämä pääsee vaihtamaan väriään ensi kesänä alkuperäiseen kauniiseen vihreään.
Sancha pitää kiinni saavutetusta edustaan eli omasta tuolistaan. Autiolta ja tilavalta tupa tuntui kun lattia ja seinät olivat tyhjät ja nyt näkyi hyvin myös vuosien elämisen jäljet seinissä ja lattiassa.
Uudella puolella entisessä pesuhuoneessa nyk. kodinhoitohuoneeseen tulikin sitten uusi meininki, suihkukaappi sai kätköönsä neulelankakoreja (pihasauna lämpisi joka päivä töiden päätteeksi) ja pesukone ja pakastin Sanchan tuolin ja telkkarin josta jännättiin niitä potkupallokisoja pikkujakkaroilla istuen. Entinen tuvan tiskipöytä muutti autotalliin jossa tiskit sujuivat mukavasti.
Keittiö muutti verannan viereiseen pieneen varastotilaan, sinne kannettiin jääkaappi, pieni liesi ym. tarpeellista tavaraa kun oli ensin tyhjennetty erilaisesta sekalaisesta tavarasta jotka olivat pitkään odottaneet toista osoitetta itselleen. Tässä valmistui niin makaronilaatikot kuin läskisoosit itselle ja mukana remontoiville apukäsillekin. Ja ruokasali-olohuoneena toimi veranta jossa vielä kesäkuun puolella piti olla villapaita päällä jos aikoi tareta aamiaisella. Jos seinien väriä ihmettelet niin ovat mallia v. -75 maalattua lastulevyä.
Sittenpä päästiin jo purkuhommiin, ensin revittiin muovimatto ja sen jälkeen melkein tapeltiin paksut lastulevyt irti naulauksistaan. Sitten löytyikin vanhat tuvan lattialankut koolauksina ja lasivillat eristeinä v. -75 remontista. Oikeanpuoleisessa kuvassa on vanha kellarin "reikä", josta on pujottauduttu allaolevaan isompaan valettuun tilaan. Tyhjää oli tila täynnänsä enkä enään haaveillut tämän käyttöönottoa. Tässä on poistettu nuo koolaukset ja villat jotka näkyvät viereisessä kuvassa ja alta paljastui jotain esiaikojen uretaanihöttöä joka on jossain vaiheessa ruiskutettu tuonne entisen rossipohjan päälle eristeeksi lattialankkuihin porattujen reikien kautta. Ja juu, se uretaani ei ollut mitään kuivaa ainetta vaan märkää ja sen tietää mitä siitä seurasi, kosteus laskeutui sinne täytteisiin ja lahotti alla olevan kun ei ylöspäin päässyt haihtumaan. Näitä tällaisia lattioita on kuulemma Suomenmaan mummonmökit täynnä. Eipä oltu edellisessä remontissa edes koskettu tähän vanhaan täytteeseen vaan tehty vain uutta päälle. Hometta ja sieniä ei löytynyt, hapannutta/lahonnutta tavaraa sitäkin enemmän.
Ulkopuolella sahattiin ensin ulkovuoraus ikkunalinjaan poikki, revittiin tuulensuojapaperit pois ja ihasteltiin alta löytynyttä puuterilahoa, alin puolikashirsi oli tomuna kokonaan kolmelta seinältä, yläpuolella ehjältä näyttävä on vain lumetta, sisältä silkkoa täynnä.
Alunperin kuvittelimme poistavamme itse kaiken tavaran tuvan lattian alta malliin tavara pussiin ja ulos, onneksi tulimme järkiimme ja tilasimme paikalliselta yrittäjältä imuauton tekemään homman.
Kahdelta mieheltä ei kauan aikaa kulunut kun pohjaan eristeeksi tuodut muurahaispesät ja kuivatut turvemättäät suopursuineen oli imaistu säiliöön. Meni siinä kyllä yksi imuletkukin ihan tukkoon ja tilalle vaihdettiin uusi. Säästyi ainakin 4-5 päivää tällä tavalla ja hermot, luulisin.
Hurjalta näytti kun talon kulma oli yhden pienen tunkin varassa ilmassa. Tässä on isompia roskia siirretty sisäpuolelta ulos ja lahoja hirsiä purettu seiniltä.
Joku elukkahan, pienenpieni koppakuorianen, se pistelee poskeensa isojakin hirsiä mutta ei sille sitten ole kelvannut tuo ydin vaan on jättänyt sen syömättä.
Oikealla on kuvissa mökin kestopuukengitykset näkyvillä, jokainen pystypalikka vielä ruuvattiin kulmarautojen kanssa paikalleen.
Kerrankin kävi tsägä puutavaran kanssa, juoksuparrujen määrämitta 5,40 m oli juuri sopivan mittainen meidän tupaan, ei tarvinnut lyhennellä eikä jatkaa. Vanhat ulkovuorauslaudat pätkittyinä melkein riittivät koko lattian uuteen rossipohjaan. Tässä vaiheessa saatiin tuulensuojalevytkin seinille. Toisen kerroksen parrut/yläjuoksut odottavat mahtavasti kukkivassa ruusupensaassa sisäänpääsyä ja alakerta on paperoitu.
Yläjuoksut ovat paikoillaan odottamassa ekovillaa ympärilleen. Paikalliselta K-raudalta sai pientä korvausta vastaan vuokrata myös puhaltimen ekovillaa varten. Ensin aateltiin vain kokeilla että miten homma hoituu kun iltakin oli jo aika pitkällä mutta sitten miehet tekivätkin homman kokonaan eikä aikaa kulunut kuin pari tuntia. Pari kertaa puhallin tukkeutui kun sinne putosi liian iso pala paalista.
Sisällä toiminut mies oli kuorruttunut villaan kuin nallekarhu ulos tullessaan.
Seuraavana päivänä päästiinkin jo siisteihin sisähommiin, ruuvattiin lattialankut paikoilleen ja Sancha pääsi tarkistamaan työn tuloksia. Sitten suojattiin uusi lattia, katto sekä seinät saivat uudet puhtaat pinnat maalista.
Ponttiosat ulkoverhouslaudoista maalattiin punaisiksi ennen seiniin ruuvaamista, eivät ainakaan mahdollisen kitistymisen takia sitten irvistele valkoisina raitoina valmiista punaisesta seinästä. (On siellä laudoituksen alla pystykoolaus että ilma kiertää levyn ja laudoituksen välissä.)
Lattiasta maalattiin ensin pieni osa
valmiiksi keittiöseinustalta uutta hellaa ja sähkömiestä varten. Kun
koko lattia oli maalattu ja saanut rauhassa kuivua viikon verran
kannettiin kalusteet takaisin sisään entisille paikoilleen. Nyt on jo verhot taas ikkunoissa ja mökki yhtä pieni sisältä kuin ennenkin. Ja Sancha nauttii olostaan kun on tilaa.
Tämä on tilanne nyt tänään, ruusu on kukkansa kukkinut, särkyneen sydämen selviämistä saan odotella ensi kevääseen ja tuvan keittiöseinältä puuttuu uusi tiskipöytä ja kaappi.
Toivottavasti saamme ne huomenna, viikon päästä pitäisi jo palata takaisin kotiin.
*****************************
Kesän aikana meille kasvoi uusi koirarotu, portugalinsuomalainenporkkananoutaja/jääkaappivahti, joka tiesi että siellä niitä on ja maistuvat hyviltä etenkin helteillä.
Kalusteiden sisäänmuutto ja puhdistaminen menossa, piha oli kuin kirpputori. On meillä yksi ihan antiikkinenkin tavara, jos yli 100-vuotiaat niihin lasketaan. Ihana pieni penkki/rahi/jakkara vuodelta 1900 jonka joskus rikkimennyt jalka on taitavasti korjattu ilman naulan naulaa vanhaan malliin.
Tämä kantaa päällään neule- ja tilkkukirjoja kiikkustuolin vieressä.
Laitanpa vinkin miten pienet taulut saa symmetriseen linjaa seinälle, käy tuohon linjalangan päähän riiputtimeksi muukin kuin kuoharipullon korkki.
Sain ripustettua kirjahyllyn kankaiselle seinustalle/näköesteelle (takana on ompelunurkkaus koneineen) pari omaa vanhaa tilkkutyötäni ja Tukholman Emmaus-kirpparilta vuosia sitten 20 Kr hintaan ostamani villaisen kuvakudoksen, kudonta on kyllä todella taitavan henkilön tekemä.
Ja lopuksi, vuoden sato talteen.
Valkeakuulasomenapuuni tuotti yhden ainoan omenan.
Tämän saan syödä ihan kokonaan yksin kun mieheni vatsa ei ompuista tykkää "raakoina".
Oikein mukavaa elokuun loppua kaikille teille jotka jaksoitte lukea tai vilkuilla tämän postauksen loppuun. Papukaijamerkkejä heille.
PS. Olen mä jotain pientä neulonutkin mutta niistä sitten ensi kerralla.
Menin lauantaina Raumalle hienossa tilkkuseurassa pikkuautolla ja palasin linjurilla illansuussa.
