Ajalta ennen digikameraa!

Laitanpa kuitenkin viikon tapahtumat aikajärjestykseen vaikka melkoista sillisalaattia onkin.

Keskiviikkona Ogelin tilkkukurssilla oli näytillä valmiina nämä:   vasemmalla farkkupohjainen

 Siljan laukku, edessä ja taaemmalla oikealla Sirppan laukut.

Sirppan marikankainen laukku on kuin koru, pieni ja sievä. Neliön leikattu koko on 7 x 7 cm, nappisulkijan lisäksi se on myös vetoketjulla suljettava.

*******************************

Sitten aikamatkalle kauas 2000-luvun alkuun ja taitaa mennä viime vuosituhannellekin.

Nämä 10x10 cm tilkut (reilu 100 kpl pinossa) on hankittu muistaakseni Tanskasta NQT-tapahtumasta Odensesta vuonna 2000 jonne matkustettiin bussilla. Oli muuten kiva reissu ja seura mitä parhainta.

Olen järjestänyt tilkut poisannettaviin ja itselleni mieluisiin pinoihin, tarkoitus oli antaa pois tuo ylärivin isompi joukkio ja pitää tuo pieni kirjava pino ja alarivin tilkut. Mutta, mutta, kummasti tässä kuvassa nuo kaikki on kauniita, kiitos digikameran, pidänkin ne kaikki.

Näistä kankaista aion leikellä noihin ruutuihin lisukkeet jotta saan neliöitä joissa on kaksi kolmiota. Saattaapi syntyä uusi peittopinta niiden entisten keskeneräisten lisäksi.

Vuonna 2002 olin Barcelonassa Patchwork & Quilt Expossa ja sieltä toin tuliaisina karkkirasian. Tuli sieltä muutakin hankittua, joku kangas, helmiä ym. mutta ne on jo joutuneet jonnekin. Karkit on syöty mutta jostain kumman syystä talletin nuo karkkipaprut ja tietenkin tuon rasian.

Ehkä on ollut ajatuksena käyttää noita johonkin, silloin ei kyllä paljoa kristallimuovista ollut tietoa (ainakaan minulla) mutta nyt niistä saattaisi syntyä jotain kivaa!

Toisaalta on pakko myöntää että olen saattanut entisessä elämässä olla hamsteri, sitä vikaa nimittäin meikäläisestä löytyy ihan kiitettävästi.

**********************************

Se varsinainen aika ennen digikameraa on tässä (ensimmäinen digikamera majoittui meille 2003). Digi on tosi näppärä vehje kun pitää tiirailla tilkkutyön värejä, blokkiasetteluja ym. tärkeitä asioita koska työn näkee pienenä ja tiiviinä. Sitten vaan sekoittamaan kuviot ja värit uudestaan, kuvaamaan, tarkistamaan, korjaamaan ja vihdoin hyväksyminen, että nyt on hyvä ja näin mä sen ompelen.

Tämä peittosuunnitelma on majaillut muovipussissa komerossa ja olen aina välillä muistanut sen olemassaolon kun siellä olen kaivellut jotain muuta. Nyt otin sen torstaina esille ja päätin etten sitä levittele kuin vasta sitten kun valmiiksi numeroidut pinot on ommeltu riveiksi. Rivejä on 12, eikä kankaatkaan ole kovin kummoiset, niistä löytyy rehellistä flanellia, lakanapaksuutta ja hyvin ohutta

batistia, varsinainen sekalainen seurakunta. Jotenkin mulla on sellainen muistikuva näistä tilkuista että olen saanut ne jostain/joltain ja päätin että laitan ne sitten yhteen työhön enkä erottele toisistaan.



Rivit on nyt ommeltu ja tässä ne ovat valkoisen lakanan päällä omilla paikoillaan, peitosta tulee aika iso koska rivin pituus on n. 160 cm ja korkeus 16,5 cm, hyvää torkkupeittokokoa valmiina, luulisin.
Onneksi ompelin, enkä katsonut mitä olin joskus tehnyt, olisin sekoittanut koko pakan uudestaan.
Tämän nimeksi voisi laittaa vaikka "kauan sitten".
Pahin moka jonka olin tässä joskus ommellessa tehnyt on nuo vaakakaitaleet, ne kait ovat olleet syy miksi tämä oli jäänyt kesken.  Työ on täynnä paksuja ommelristeyksiä kunhan saan nuo rivitkin ommeltua yhteen.

*****************************************

Lauantaina olin Sipoossa Katjun kanssa täydentämässä värttinäopintojani viime viikolta.
Hyvää lisäoppia sainkin koska kehräämäni lanka oli huomattavasti vähemmän nyppyläistä kuin viikko sitten.  Katjun blogissa on paremmin tietoa ja enemmän kuvia paikasta, käykää katsomassa.



Villaa kasvamassa.




Talon kissoilla oli kissanpäivät! (Huom. valkoinen liina ruokakipon alla.)
******************************


Neulottukin on, tässä viikon myssysaalis, isompia ja pienempiä.

Mukavaa viikonalkua!