Jotakin valmista, 3 kpl tilkkunippuja vastaanotin eli ensimmäisenä kiljaisin minä-minä,
kun muutama vuosi sitten kankaittenvaihtoillassa Syyrinki-killassa
Tilkunviilaaja tarjosi niitä uuteen kotiin.
Vuosia on kulunut varmaan kolme ennenkuin sain aherrettua nämä pussukkapinnat valmiiksi, tilkut olivat todella pieniä ja kummallisen muotoisia ja nuo lehmät vihreässä pinnassa olivat todella vaikeita sijoittaa. Minä jotenkin aina vain tuijottelin niiden silmiin ja ihmettelin että miten nää voi ommella jonkun toisen kanssa yhteen. No, tuossa ne nyt kuitenkin ovat ja aikas hyvin omilla paikoillaan.
Pidin tilkkuniput omissa muovipusseissaan jotta en sotkisi niitä keskenään, ihan pikkuisen jouduin etsimään kaitaleita omista kätköistäni näihin mukaan.
kun muutama vuosi sitten kankaittenvaihtoillassa Syyrinki-killassa
Tilkunviilaaja tarjosi niitä uuteen kotiin.
Vuosia on kulunut varmaan kolme ennenkuin sain aherrettua nämä pussukkapinnat valmiiksi, tilkut olivat todella pieniä ja kummallisen muotoisia ja nuo lehmät vihreässä pinnassa olivat todella vaikeita sijoittaa. Minä jotenkin aina vain tuijottelin niiden silmiin ja ihmettelin että miten nää voi ommella jonkun toisen kanssa yhteen. No, tuossa ne nyt kuitenkin ovat ja aikas hyvin omilla paikoillaan.
Pidin tilkkuniput omissa muovipusseissaan jotta en sotkisi niitä keskenään, ihan pikkuisen jouduin etsimään kaitaleita omista kätköistäni näihin mukaan.
Tässä ne nyt ovat jo ohuen huovan kanssa tikattuina odottamassa ompelua pussukoiksi.
Ylärivissä valoisaan aikaan valmistuneet ja ulkona kuvatut edestä ja takaa ja alapuolella kolmas ja suurin etu- ja takapuolelta kuvattuna.
Pussukat tein vähän huijaten eli kiinnitin vetskarit ihan viimeiseksi vetoketjujen päältä kolmipistosiksakilla. Pussukoissa on vaalea vuori ja kahdessa myös sisätasku.
Kantapäästä aloitetut sukat tulivat valmiiksi, ensin neuloin jalkaosan ja sitten varret niin pitkiksi kuin noita tummempia lankoja riitti. Nämä jäävät itselle unisukiksi, ovat varmasti lämpöiset kun vaalea lanka on merinoa.
Mukavaa marraskuun loppua, seuraavaksi tavataankin tonttukuussa.
Mukavaa marraskuun loppua, seuraavaksi tavataankin tonttukuussa.
8 kommenttia:
Tuo systeemi pussukoiden pinnassa on mukava tapa päästä eroon jämäkankaista. Tai siis jos pääsee:) eiköhän niitä synny aina lisää;) Ja hyvin sopii lehmät ja ruusuut samaan pussukkaan:)
Onpas vähän erikoinen tapa valmistaa sukkaa mutta oikeaan lopputulokseen kuitenkin päästään noinkin:)
Oi, kyllä kannatti ommella tilkut valmiiksi! Kauniita pussukoita :)
Hyvinhän ne lehmät tuohon istuu, tulee vaan lehmistä aina mieleen Marsu kun se lehmäaihetta kerää;)
Oli kiva nähdä livenä tuo kantapäästä aloitettu sukka, tosin hyvin istui jalkaankin.
Jos vielä jonkun pussukan teen niin tuolleen huijaten vetskarin ompelen, kiitos tuostakin vinkistä.
Kauniit pussukat!
Mahtava nähdä, että olit ottanut palat hyötykäyttöön! Paremmin ne pussukkana toimivat kuin paloina! Hienot!
Hienosti olet piilottanut lehmät kangaspintoihin. Tyylikkäitä pussukoita. Pitsivetskari sopii kangaskollaaseihin hyvin.
Jopas on Lea pistänyt pussukkatehtaan pystyyn! Hauskoja lehmänsilmillä tai ilman. Kissakin on joulutunnelmissa hiippalakki päässä. Sukat ovat kyllä kätevät tehdä tuolla lailla, voi tehdä varren niin pitkäksi kuin lankaa riittää tai kärsivällisyyttä.
Upeita pussukoita! Enpä ole koskaan kuullut kantapäästä aloitettavaa sukkaa:)
Lähetä kommentti