Meillä paikataan, entäs teillä? Miehen rakkain pusikkotakki jostain 70-80 luvun taitteesta on saanut paikkaa paikan päälle, menettänyt vuorinsakin jotain 10 vuotta sitten. Alkuperäinen kangas on puuvillaa ja sopivan ohut itikoita vastaan ötököitten kuvausreissuilla kesällä.
Tämän jälkeen en enään luvannut paikkauksia tehdä. Kumpikin hiha oli nyt paikkoja vailla.
Pitkän aikaa mietin paikkaanko vai en ja sitten kun aloitin niin sain valmiiksikin, eikös sitä sanota että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Kuten kauluksesta näkyy niin kulunut sekin on, viereisessä kuvassa se huonompi hiha.
Ja tässä sitten paikatut hihat ja kaulus, siihen vain ompelin uuden kankaan paikaksi päälle sekä housujen uudet polvipaikat.
Eikö ole ihana Floricakasa, vasemmalla vanhoja vyyhtilankoja ja oikealla uudenpaa tuotantoa.
Tilkkuystäväni sai tilaa kankailleen kun langat muuttivat minulle virkkaus-neulemateriaaliksi sopuhintaan.
Mukavaa viikonalkua kaikille!
9 kommenttia:
Nuo miesten lempitakit käy joskus ylivoimaiseksi paikata, sie onnistuit hyvin, mie kätkin mieheni takin vinttiin :)
Ihania lankoja, Florica oli aikoinaan ihan huippulanka.
Hyvin olet takkia paikkaillut.
Hyvät lankakaupat olet tehnyt. Onko jo suunnitelmat lankojen käyttöön?.
Jestas sentään, olet oikea marttojen kuningatar noine paikkoinesi. Hyvä kasa lankaa kesätekemisiksi. Aurinkoista viikkoa sinullekin!
Aivan huippupaikkaukset. Maastotakki maastoutuu entistä paremmin paikattuna. Jätit lankalähteen mainitsematta ;D
Hyvät paikkaukset ja lankaostokset.
"Paikkaisitko?"
Joskus kyllä pitää sanoa, ettei enää onnistu, vaikka takki tai pusero olisi kuinka mieleinen.
-Hienosti sait paikattua!
Äiti, joko olis aika ottaa takkivanhuksesta kaavat ja ommella uusi lahon tilalle? Ihan vain ehdotus..
Hieno tilkkutyö!
Lähetä kommentti