Vettä tupaan

 Juhannuksen jälkeen tuvasta laitettiin vedet poikki ja 15.9. ne sain takaisin. Kyllä oli kiva tiskailla kun ei tarvinnut retkeillä autotalliin suihkukaapista noudetun sankoveden kanssa. Uutta tuohon keittiöseinustalle tuli tiskipöytä kaapilla ja laatikostolla sekä kaappi siihen yläpuolelle, 

uusi on myös liesituuletin. Hella sitävastoin on kierrätyskamaa.

 Hanat laitettiin entisille paikoilleen mutta tuotiin uudesta paikasta seinän läpi ja siten sain

 tuollaiset söpöt hienot kiemurat.  Entiset putket oli joskus laitettu seinän sisään ja sinne näitä uusia ei edes yritetty tunkea, vessan puolelta olisi nimittäin pitänyt seinäkin purkaa putkia varten.  Vaihdettiin myös pari metriä vanhaa rautaputkea uuteen kupariputkeen joten nyt vesi kulkee hienosti.

Pitihän sitä uutta keittiötä vähän juhlia ja paistoin pannarin.

Nämä tattisaaliit on elokuun viimeiseltä viikolta .

Jotain tuli neuloskeltuakin rempan keskellä ja perustin ihan ikioman mansikkamaankin laatikkoon. Saas nähdä minkälaiset on satonäkymät ensi kesänä.

Kesällä oli syöty aika suuri hauki jonka pää kuivatettiin (tai itsekseenhän se kuivui) seipään nokassa liiterin takana. Silloin koiruli ei sitä ollut äkännyt ja käynyt haukkumassa mutta miehen siirrettyä sen roikkumaan tuohon liiterin etupuolelle Sancha sen haistoi ja pisti vähän kovemmat haukunnat kehiin.

Nenästä niskaan päällä on kokoa reilu 20 cm ja kuten kuvasta näkyy niin hampaistossa löytyy.

*******************************

 

Se ihana ainokainen valkeakuulas on nyt sitten syöty ja hyvältä maistui.

******************************

Tilkkukurssi Ogelissa on alkanut kukkateemalla ja siitä laitan kuvia ensi sunnuntaina.

Kiitoksia kommenteistanne kesäjuttuihin ja mukavaa alkavaa viikkoa. 

 

 

Melkein valmista

Käsitöitä ei ole tässä postauksessa esittelyssä vaan toisenlaista käsillä tekemistä, kauan mietittyä ja suunniteltua mökin tupaosan kengitystä. Mökki on rakennettu 1940 jo silloin vanhan, puretun riihen hirsistä. Alkuperäinen rakennus on ollut kooltaan 27,5 neliötä eli sisämitta tuvassa on 5,25 x 5,25 m, matalan katon alla oleva tila on lisätty 1975.

Mökki kesäkuun alussa jolloin remontin alkuun oli aikaa vielä kolmisen viikkoa.

Syy remppaan oli vasemman seinustan alaspainuminen jonka sisällä liikkuessa huomasi erilaisista ala- ja ylämäistä. Kakkosneloset/parrunpätkät olivat tarpeellisia jos halusi kirjahyllyn tai sohvan olevan suorassa.

 

Tuvan kalusteet kannettiin uuteen autotalliin ja kuten kuvasta näkyy niin mummokalusteita löytyy. Punaiseen kaappiin kuuluu myös monilaatikkoinen ja -kaappinen yläosa, tämä pääsee vaihtamaan väriään ensi kesänä alkuperäiseen kauniiseen vihreään.

 

 Sancha pitää kiinni saavutetusta edustaan eli omasta tuolistaan. Autiolta ja tilavalta tupa tuntui kun lattia ja seinät olivat tyhjät ja nyt näkyi hyvin myös vuosien elämisen jäljet seinissä ja lattiassa.

 Uudella puolella entisessä pesuhuoneessa nyk. kodinhoitohuoneeseen tulikin sitten uusi meininki, suihkukaappi sai kätköönsä neulelankakoreja (pihasauna lämpisi joka päivä töiden päätteeksi) ja pesukone ja pakastin Sanchan tuolin ja telkkarin josta jännättiin niitä potkupallokisoja pikkujakkaroilla istuen. Entinen tuvan tiskipöytä muutti autotalliin jossa tiskit sujuivat mukavasti.

 Keittiö muutti verannan viereiseen pieneen varastotilaan, sinne kannettiin jääkaappi, pieni liesi ym. tarpeellista tavaraa kun oli ensin tyhjennetty erilaisesta sekalaisesta tavarasta jotka olivat pitkään  odottaneet toista osoitetta itselleen. Tässä valmistui niin makaronilaatikot kuin läskisoosit itselle ja mukana remontoiville apukäsillekin.  Ja ruokasali-olohuoneena toimi veranta jossa vielä kesäkuun puolella piti olla villapaita päällä jos aikoi tareta aamiaisella.  Jos seinien väriä ihmettelet niin ovat mallia v. -75 maalattua lastulevyä.

 Sittenpä päästiin jo purkuhommiin, ensin revittiin muovimatto ja sen jälkeen melkein tapeltiin paksut lastulevyt irti naulauksistaan. Sitten löytyikin vanhat tuvan lattialankut koolauksina ja lasivillat eristeinä v. -75 remontista. Oikeanpuoleisessa kuvassa on vanha kellarin "reikä", josta on pujottauduttu allaolevaan isompaan valettuun tilaan.  Tyhjää oli tila täynnänsä enkä enään haaveillut tämän käyttöönottoa.  Tässä on poistettu nuo koolaukset ja villat jotka näkyvät viereisessä kuvassa ja alta paljastui jotain esiaikojen uretaanihöttöä joka on jossain vaiheessa ruiskutettu tuonne entisen rossipohjan päälle eristeeksi lattialankkuihin porattujen reikien kautta. Ja juu, se uretaani ei ollut mitään kuivaa ainetta vaan märkää ja sen tietää mitä siitä seurasi,  kosteus laskeutui sinne täytteisiin ja lahotti alla olevan kun ei ylöspäin päässyt haihtumaan. Näitä tällaisia lattioita on kuulemma Suomenmaan mummonmökit täynnä. Eipä oltu edellisessä remontissa edes koskettu tähän vanhaan täytteeseen vaan tehty vain uutta päälle. Hometta ja sieniä ei löytynyt, hapannutta/lahonnutta tavaraa sitäkin enemmän.

 

 Ulkopuolella sahattiin ensin ulkovuoraus ikkunalinjaan poikki, revittiin tuulensuojapaperit pois ja ihasteltiin alta löytynyttä puuterilahoa, alin puolikashirsi oli tomuna kokonaan kolmelta seinältä, yläpuolella ehjältä näyttävä on vain lumetta, sisältä silkkoa täynnä. 

 Alunperin kuvittelimme poistavamme itse kaiken tavaran tuvan lattian alta malliin tavara pussiin ja ulos, onneksi tulimme järkiimme ja tilasimme paikalliselta yrittäjältä imuauton tekemään homman.

Kahdelta mieheltä ei kauan aikaa kulunut kun pohjaan eristeeksi tuodut muurahaispesät ja kuivatut turvemättäät suopursuineen oli imaistu säiliöön. Meni siinä kyllä yksi imuletkukin ihan tukkoon ja tilalle vaihdettiin uusi. Säästyi ainakin 4-5 päivää tällä tavalla ja hermot, luulisin.

 

Hurjalta näytti kun talon kulma oli yhden pienen tunkin varassa ilmassa.  Tässä on isompia roskia siirretty sisäpuolelta ulos ja lahoja hirsiä purettu seiniltä. 

 Joku elukkahan, pienenpieni koppakuorianen, se pistelee poskeensa isojakin hirsiä mutta ei sille sitten ole kelvannut tuo ydin vaan on jättänyt sen syömättä.

Oikealla on kuvissa mökin kestopuukengitykset näkyvillä, jokainen pystypalikka vielä ruuvattiin kulmarautojen kanssa paikalleen.

 Kerrankin kävi tsägä puutavaran kanssa, juoksuparrujen määrämitta 5,40 m oli juuri sopivan mittainen meidän tupaan, ei tarvinnut lyhennellä eikä jatkaa. Vanhat ulkovuorauslaudat pätkittyinä melkein riittivät koko lattian uuteen rossipohjaan.  Tässä vaiheessa saatiin tuulensuojalevytkin seinille. Toisen kerroksen parrut/yläjuoksut odottavat mahtavasti kukkivassa ruusupensaassa sisäänpääsyä ja alakerta on paperoitu.

 Yläjuoksut ovat paikoillaan odottamassa ekovillaa ympärilleen.  Paikalliselta K-raudalta sai pientä korvausta vastaan vuokrata myös puhaltimen ekovillaa varten. Ensin aateltiin vain kokeilla että miten homma hoituu kun iltakin oli jo aika pitkällä mutta sitten miehet tekivätkin homman kokonaan eikä aikaa kulunut kuin pari tuntia. Pari kertaa puhallin tukkeutui kun sinne putosi liian iso pala paalista.

Sisällä toiminut mies oli kuorruttunut villaan kuin nallekarhu ulos tullessaan.

 Seuraavana päivänä päästiinkin jo siisteihin sisähommiin, ruuvattiin lattialankut paikoilleen ja Sancha pääsi tarkistamaan työn tuloksia.  Sitten suojattiin uusi lattia, katto sekä seinät saivat uudet puhtaat pinnat maalista.

  Ponttiosat ulkoverhouslaudoista maalattiin punaisiksi ennen seiniin ruuvaamista, eivät ainakaan mahdollisen kitistymisen takia sitten irvistele valkoisina raitoina valmiista punaisesta seinästä. (On siellä laudoituksen alla pystykoolaus että ilma kiertää levyn ja laudoituksen välissä.)

Lattiasta maalattiin ensin pieni osa valmiiksi keittiöseinustalta uutta hellaa ja sähkömiestä varten. Kun koko lattia oli maalattu ja saanut rauhassa kuivua viikon verran kannettiin kalusteet takaisin sisään entisille paikoilleen.  Nyt on jo verhot taas ikkunoissa ja mökki yhtä pieni sisältä kuin ennenkin. Ja Sancha nauttii olostaan kun on tilaa.

 

 Tämä on tilanne nyt tänään, ruusu on kukkansa kukkinut, särkyneen sydämen selviämistä saan odotella ensi kevääseen ja tuvan keittiöseinältä puuttuu uusi tiskipöytä ja kaappi. 

Toivottavasti saamme ne huomenna, viikon päästä pitäisi jo palata takaisin kotiin.

*****************************

 

Kesän aikana meille kasvoi uusi koirarotu, portugalinsuomalainenporkkananoutaja/jääkaappivahti, joka tiesi että siellä niitä on ja maistuvat hyviltä etenkin helteillä.

 

 Kalusteiden sisäänmuutto ja puhdistaminen menossa, piha oli kuin kirpputori. On meillä yksi ihan antiikkinenkin tavara, jos yli 100-vuotiaat niihin lasketaan.  Ihana pieni penkki/rahi/jakkara vuodelta 1900 jonka joskus rikkimennyt jalka on taitavasti korjattu ilman naulan naulaa vanhaan malliin.

Tämä kantaa päällään neule- ja tilkkukirjoja kiikkustuolin vieressä.

 

 Laitanpa vinkin miten pienet taulut saa symmetriseen linjaa seinälle, käy tuohon linjalangan päähän riiputtimeksi muukin kuin kuoharipullon korkki.  

Sain ripustettua kirjahyllyn kankaiselle seinustalle/näköesteelle (takana on ompelunurkkaus koneineen) pari omaa vanhaa tilkkutyötäni ja Tukholman Emmaus-kirpparilta vuosia sitten 20 Kr hintaan ostamani villaisen kuvakudoksen, kudonta on kyllä todella taitavan henkilön tekemä.

 Ja lopuksi, vuoden sato talteen.

Valkeakuulasomenapuuni tuotti yhden ainoan omenan. 

Tämän saan syödä ihan kokonaan yksin kun mieheni vatsa ei ompuista tykkää "raakoina".

Oikein mukavaa elokuun loppua kaikille teille jotka jaksoitte lukea tai vilkuilla tämän postauksen loppuun. Papukaijamerkkejä heille.

PS. Olen mä jotain pientä neulonutkin mutta niistä sitten ensi kerralla.

Lisää kankaita + muuta kivaa

Mökkiremontti vie mehut meikäläisestäkin joten aikaa blogin päivittämiseen ei oikein tahdo liikoja löytyä. Tänään olen kuitenkin miehen ja koiran kanssa käymässä stadissa parin päivän reissulla ja tähänkin löytyi aikaa.  Remppatarinan laitan sitten kun on päästy ulkolaudoitukseen ja saatu tuvan sisämaalaushommat alulle. Siinä vaiheessahan kaikki onkin jo melkein valmista ; ) 

Paitsi että sähkömies pitää pyytää isomman hellan takia paikalle ja jostain taikoa uudelle tiskitasolle kaapisto, kaikki muu onkin melkein kokonaan ehtaa mummonmökkimallistoa eli edelleenkin toimivaa vanhaa sekalaista kalustusta.

Paikalliselta kirppikseltä löytyi Hello Kitty-verhot joissa kangasta yhteensä 160x150 cm /3€ ja viisi kpl kauniita lasilautasia yht. 1,50€.  Viereisessä kuvassa on uusia puuvillakankaita, siis pesemättömiä,  jostain 60-luvulta (luulen), maksoivat yhteensä 1€ ja mittaa niillä seuraavasti, ruskea 80  x 300 cm ja vihreä 90 x 230 cm. Nämä jälkimmäiset löytyivät Puhoksen perinnepäiviltä vanhemman rouvan pöydältä ja tuo vihreä oli kuulemma äitinsä mekkokangas joka oli sitten jostain syystä jäänyt ompelematta. Saas nähdä mihin meikäläinen saa nämä upotettua.

 Näissä epätarkoissa kuvissa yritän esitellä hienoja koirien kaulapantoja joita oli tuonut Perinnepäiville myyntiin valjas- ja satulaseppä Niina Tolvanen / www.sarania.net .
Sivuilta löytyy vaikka mitä kivaa pienemmille ja isommille lemmikeille.

Sanchalle ostin uuden hienon dimangipannan ja pyysin siihen lisäksi yhden niitin ns. asennetta antamaan ja lisukkeeksi ostin myös plingpling-tassuriipuksen. Vaikka koirulin turkki on vielä parturoinnin jälkeen melko lyhyt niin ei pannan dimangit sieltä paljon vilku, mutta tärkeintähän on uusi hieno panta.

Remppavahtimme yrittää ottaa nokosia yhdistetyllä olohuone-ruokahuone-verannalla.

 

Tuulettelin Perinnepäivillä myös Maripeittoani joka sai aikaan mukavia keskusteluja sen katsojien kanssa.

Kaunis unikko lakastui pian hehkeimmän kukintansa jälkeen, enään siitä ei ole jäljellä kuin siemeniä kasvattava kota.

 

Vaaleanpunainen ruusu aloitti kukintansa pari viikkoa sitten ja koskaan siinä ei ole ollut niin monta kukkaa kuin tänä vuonna.

Kiitoksia kommenteistanne ja mukavaa heinäkuun loppupuolta.

Yllätyksiä

Mökkirempan takia piti tyhjentää koko 26 neliön tupa ja ompelunurkkasta löytyikin toisen laatikon sisältä punainen karkkilaatikko täynnä valmiiksi leikattuja paloja hyrräblokkeja varten. Näitä en edes muistanut olevan olemassa. Toivottavasti kotoa löytyy lisää niitä reunuskankaita koska mökillä oli vain noita pilkullisia. Ompeluhommiin en pääse kuin ehkä kuukauden kuluttua jos hommat etenee ilman kummallisuuksia.

 Tohmajärvellä n. 18,5 km Kiteeltä pohjoiseen oli viime viikolla Potsipäivät, satuin käymään siellä lauantaina ja tietenkin löysin(tiesin siellä olevan) paikallisen ompelijan löytöpisteen jossa oli myynnissä kankaita, nauhoja, vetoketjuja ym. tarpeellista. Kankaista sain sormeni pidettyä irti mutta pussillinen pussukkapituisia vetoketjuja ja muutama metri kapeaa pitsiä sentään lähti mukaan.

Samaan aikaan vierailuni kanssa paikalla oli myös Katri-Helena oman raittinsa avajaisissa.

Arvaatte varmaan mitä siellä koko porukka hoilasi, tietenkin puhelinlankoja.

Hyvä ilma juhlisti myös tilaisuutta, oli lämmin eikä hirveästi tuullutkaan.

Parin viikon aikana on tullut jämäiltyä hiukan, aikuisten kokoisiin v-v/varpaistavarteen-sukkiin sain upotettua 5 erilaista Nallelankajämää ja pikkuiset lasten putkisukat sekä v-v sinisetsukat kuluttivat omat jämäkeränsä loppuun. Sinisistä jäi n. 15 cm lankaa jäljelle mutta sekin uppoaa raitana johonkin.

Tänään oli jotkin kummat kärpästen kokoontumisajot kun niitä istuskeli iso parvi rappusilla.

Viikon toinen luontokuva on ihana unikko joka tekee joka kesä vain yhden kukan. Saas nähdä mitä se tykkää siirto-operaatiosta toiseen paikkaan mahdollisen mökin salaojituksen takia. Viime kesänä otin kypsän siemenkodan talteen joten jälkeläisiä pitäisi kyllä syntyä jos siirto menee pieleen.

Mukavia kesäpäiviä kaikille!

Vanhoja tilkkuja

 Joskus ennen, ainakin 7 vuotta sitten on tullut ommeltua näitä hyrrä-blokkeja, yksi peittokin on samaisella mallilla käsintikkausvaiheessa ja pino valmiiksi leikattuja kankaita odottaa rasiassa yhdistämistä. Jotain kivempaa on tullut väliin kun nämäkin ovat vielä tässä vaiheessa, kokoa blokilla on 27 x 27 cm, peittoon ne ei edes riitä.  Hyrräkankaita ei ole jäljellä yhtään mutta reunakankaita ehkä löytyisi kotoa. Muistais vaan sitten ne kun jossain vaiheessa tulee kotona käytyä keskellä kesää.

Pöytäliina saattais syntyä (toivottavasti), mulla on joku kummallinen peittomania, aina pitäis tehdä isoja töitä. Onkohan tähän jonkinlaista hoitoa olemassa?

Tänään katselin Wallanderin suosiolla päiväsaikaan noiden futiskisojen takia ja siksikin että yömyöhällä tsiigatut murhajutut saavat minut höpöttelemään unissani. Pari viikkoa sitten mies kysäsi aamulla että mitä unta olin nähnyt enkä muistanut mitään nähneeni, olin kuulemma höpöttänyt seuraavanlaista: ... mä sut kohta tapan ja ripustan hirteen maan ja taivaan välille...

No tämähän tapahtui edellisen illan Wallanderissa jossa kirkossa oli hirtetty paikallinen naislääkäri.

Tätä aion tehdä jatkossa, paremmassa valossa tulee muuten vähemmän virheitä neuloessakin ;D 

Tässä värjäämäni lupiinilanka kuivuneena kera alkuperäisen mallin.

Aika kivan vihreää langasta tuli, luonnossa on kyllä vähän lämpimämmän sävyinen.

Lupiinin kukat kerään tällä tavalla, ei tarvitse nyppiä eikä mukaan tule muuta kuin noita kukkia.

Autotallikin melkein valmistui, ikkunoista puuttuu vielä pleksit.

Lämpimämpiä kelejä odotellen, mukavaa viikonalkua ja kiitos kommenteistanne.

Tilkkukissan uusi pusero

Kissa istuu nyt uudessa puserossa (kerran pestyssä ja ommellessa rypistyneessä) uudestaan pykäpistoin ommeltuna. Taitaa tuo pusero kupsahtaa ennemmin kuin kissa joka taitaa olla melko pitkäikäistä sukua kun edellisessä oleskeli 21 vuotta.

Virkkasin itselleni siitä Kaapelin kierrätystapahtumasta ostetusta pellavasta itselleni hatun ja jouduin lisäämään lieriin puuvillalankaa kun olin ottanut pellavaa liian vähän mukaan maalle. Ois se koko rullakin mukaan mahtunut mutta kun piti olevinaan säästää tilaa muille langoille.

Eiks ole hieno hatunesittelijä, sain sen lahjaksi viime kesänä ystävältäni. Pää on styroksia ja kevyt, mies sitten laittoi siihen vanerisen kiekon painoksi. Liitoskappaleena pään ja kiekon välillä on samppanjapullon korkki, se sattui sopimaan hyvin kaulassa olevaan reikään.

Viereisessä kuvassa on rohdinpellavasta virkattuja pesukintaita.

Olen useammassa blogissa törmännyt lankojen lupiininkukilla väräjäykseen ja kun kukkia on tienvarsi väärällään niin piti minunkin kokeilla. Täytyy kyllä myöntää etten ole mikään ekspertti tässä hommassa ja teen kaiken varmaan ihan väärin. Kukat sai kätevästi kerättyä kassiin kun ensin taittoi kukinnosta sen nupullisen osan pois ja sitten vetäisi(lypsi) ne siniset kukat varresta kouraan. Tienvarressa on nyt kummallisia kukattomia kukkavarsia vaikka kuinka paljon.

Kassissa oli kukkia 1245g ja pistin ne kolmeen jo aikaisempina kesinä käytettyihin värjäyspusseihin.

Sitten seuraakin se väärävärjäysosuus (jos ohjeisiin vertaa, esim. veden määrä), minulla on 10 litran kattila johon laitoin n. 5 litraa vettä ja pussukat sinne mukaan, kun keitos oli noin 50° laitoin sinne mukaan kaksi 100g kasteltua vyyhtiä harmaata tuntematonta lankaa, lisäsin pari litraa kuumaa vettä, keittelin tunnin ja otin kutistuneet kukkapussit pois. No, lanka oli edelleenkin harmaata mutta liemi ihanan tumman violettia, tässä vaiheessa muistin jonkun lisänneen keitokseen soodaa ja saaneen värin tarttumaan lankaan. Ja ihme tapahtui reilun ruokalusikallisen soodalisäyksen jälkeen, väri muuttui vihertäväksi ja tarttui myös lankaan. Kuvassa väri on pliisu, saas nähdä miltä lanka näyttää huomenna kun on yön yli lillunut liemessä.

Langan koostumusta yritin selvitellä sitä polttamalla ja tarkkaan liekin väriä tutkimalla, paloi vain pienen ajan eikä sulanut kuten tekokuidut joten arvelen siinä jonkinverran villaa olevan. Palanut osakin mureni hienoksi tuhkaksi.

Värikylläistä viikonalku kaikille!

Mökkielämä alkoi

Vuohenputki rehoittaa iloisesti pitkin mökin takapihaa ja muutama marjapuska yrittää kurkottaa oksiaan sen yläpuolelle.  Totuuden nimissä on kyllä sanottava että löytyy sitä tontilta melkein joka paikasta. Viereisessä kuvassa on kuolleita mustikanvarpuja, oman pihan mustikat taitaa tältä kesältä jäädä maistelematta.  Lunta olisi talvella tarvittu näidenkin suojaamiseksi. Vielä en ole käynyt katsomassa parhaitten marjapaikkojeni tilannetta.

 Pienempi isoista projekteista tänä kesänä mökillä on autotallin rakentaminen, sitä tarvitaan kun mökki pitää saada tyhjäksi tavaroista kengittämistä eli alimpien hirsikertojen vaihtoa varten.

Tästä mökkikesästä tuleekin mielenkiintoinen, jännitän sitä onko mökissä alunperin ollut pieni maakellari vielä käyttökunnossa v.1975 remontin/uudistamisen jäljiltä. 

 

 Saalistakin on tänä keväänä jo saatu, ihan uusi kangastilkku matkasi huomiorättinä puutavaraliikkeestä peräkärryn lastissa. Ensi viikolla täytyy käydä tarkistamassa heidän kangasvarastonsa kun sieltä tommoisia saa lastin mukaan.

Korvasienisaalis jäi tähän määrään, onneksi on edellisvuosien kuivattuja vielä tallella.

*******************************************

 

Jos en väärin muista niin aloitin tilkkuilun joskus v. 1993 Kankaanpään opiston kesäkurssilla jonne minut houkutteli silloinen marttaystäväni. Silloin oli T-paidat isoja ja ilman sivusaumoja, parasta matonkudeaineistoa.  Leikellessäni kuteita kiikussa löytyi pusero muiden vaatteiden joukosta ja enhän tätä sitten pilkkonutkaan ennenkuin olin irroittanut pykäpistoin puseroon ommellun kissan irti. Siinä on vielä liimaharsokin tallella.  Kankaina oli omia ja osa toisten kurssilaisten roskiksista kerättyjä (kierrätystä jo silloin). Kissa pääsee toiseen puseroon jatkamaan pitkää eloaan.

Tuunauslinjalla jatketaan, UFFin alesta löytyi käyttämätön 2€ pusero jonka kaula-aukko oli kyllä vähän liian iso ja sitä pienensin sitten virkkaamalla muutaman kerroksen pylväitä. Kiva virkattava tuo Novitan virkkauslanka, harmi vaan kun sitä en ole mustana löytänyt. Olis pari mustaa T-paitaakin vailla tuunausta.

*************************************

 Kiitos kommenteistanne kangasvaihtoon, 

mukavaa uuden viikon alkua.