Aina ei voi onnistua!

Piti olla ihania mansikkakuvia,  kuva suloisesta pikkiriikkisestä sisiliskosta ja monta kuvaa Puhoksen perinnepäiviltä, ei oo kun mämmäsin kuvat jäämään stadiin kotikoneelle. Vielä on oppimista että osaisi ottaa kuvat tikulle ja tuoda ne tähän läppäriin maalle jolla olen oppinut niitä muokkailemaan.

No, saattaapi olla että syksyllä on sitten yksi vähän kesäisempi postaus harmauden keskellä.

Kaupunkikodissa lähdin käymään perussiivouksen merkeissä. Koko talvikauden kestänyt remonttirupeama putkien pinnoituksen ja sen jälkeisen pintavetojen ja kylppärirempan (+ uudet sähköt ym. antennit) jälkeen oli tarpeellista saada nurkat siisteiksi ennenkuin syksyllä kantaa puhtaat matot lattioille. Pölyillä oli hyvää aikaa itsekseen laskeutua lattiatasoon  useamman viikon ajan ennen puhdistusvimmaisen naisen kotikäyntiä. Siivouksesta selvisin onneksi nopsasti koska kotikaan ei ole liioilla neliöillä pilattu, miehelle jätin kyllä kirjahyllyjen imuroinnin ihan suosiolla hoidettavaksi.

 

Stockan alennusmyynnissä piti tietenkin käydä, mitään muuta tarpeellista en ostanut kuin pienen lukukausikalenterin ja kävin kahvilla ja jädellä juhlistamassa prinssin syntymää Englannin hoviin.

Kaupunkikäyntiin mahtui myös mukava vierailu Jätkäsaareen muuttaneen neuleystävän uuteen kotiin.

 

Keskiviikkona huristelin junalla sitten takaisin mökkimaisemiin ja tais se kesäkin tulla mukana kun ilmat ovat lämmenneet huomattavasti. Ulkoruokailua pihalla on vihdoinkin voinut harrastaa.

Ja sitten minä retkahdin, lankoja en ole ostanut naismuistiin (paitsi Perinnepäiviltä kaksi vyyhtiä Kainuunharmasta neulakintaita varten) mutta paikalliselta Tokmannilta alesta piti ostaa kolme Sädekerää ja kaksi Pikkusiskokerää. Näillä on kavereita Hesan kodissa odottamassa.

Kirja löytyi kirpparilta eurolla.

 

Kässärintamalla on ollut hiljaista, sukkia miestenkokoja on valmistunut kolme paria, siniset on Novitan Polkua ja jotain muuta ohutta sukkalankaa varpaista varteen ja harmaa-punaiset Novitan Woolia.

 

Viime viikonloppuna oli täällä kuulemma sadellut ja kanttarellit ja tatit vihdoinkin nousseet jonkin kokoisiksi. Hyvää soossia sain aikaiseksi. Vadelmat jo melkein tippuvat pensaista.

Kanttarellipaikkani on lähellä pientä lampea ja keskeltä metsää polun varresta löysin tämän.

Miehen kanssa tuumailtiin että saattaa olla sorsan koska niitä uiskentelee lammella siellä pesivien joutsenten kanssa.

Mukavia sienestys- ja marjastuspäiviä kaikille!

Kummajainen vuoden takaa!

 Laitanpa tähän oman blogini kummajaisen vuoden takaa. Tämä on ainoa postaus joka ei ole saanut yhtään kommenttia ja siitä voin kyllä ihan itseäni syyttää. Tein tuona päivänä vuorokauden vaihtuessa kolme eri postausta ja julkaisin ne peräjälkeen joilloin tämä keskimmäinen jäi sitten pimentoon tai jonnekin piiloon. Itse en käytä ns. blogilistoja (jotka antavat luettavaksi viimeisimmän) lukiessani muiden kirjoituksia vaan menen kirjanmerkkien kautta blogeihin ja usein katson mitä kivaa bloggaajan omalta näkyvillä olevalta listalta löytyy. Olen löytänyt sitä kautta monia kivoja juttuja ja etenkin malleja erilaisiin käsitöihin.

Seuraava postaus tulee sitten ensi sunnuntaina sisältäen kaikenlaista mansikoista Puhoksen perinnepäiviin ym.

Mukavaa viikonalkua!

********************************************

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Vihdoinkin valmis!

Tämän neulejakun historia on pitkä, langat ostettu joskus 3 vuotta sitten Kirstikistä Mannerheimintieltä, kahta erilaista puuvillalankaa, toinen yksivärinen ja toinen pätkävärjätty, lisäksi kotoa löytyy vielä tuota kirjavaa lilanvärisenä. Vihreitäkin jäi yli joten jotain muutakin niistä vielä syntyy.

 
Jakku on neulottu ns. omasta päästä, aloitettu hihansuista ja ommeltu silmukat yhteen keskellä selkää, alaosaan silmukat poimittu sitten yläosan alareunasta ja neulottu sopivan pituiseksi. Kaula-aukko ja napituslistat neulottu viimeiseksi.
Tämä kuuluu sarjaan "jotain valmista joka kuukausi", jolla on myös olemassa samanniminen blogi, käykää kurkkimassa mitä siihen ilmoittautuneet ovat saaneet aikaan.

 

Jakun kuvasi tyttäreni ja itse otin pari kuvaa Kiteenlahdessa olevasta perinnepihasta josta olimme sunnuntaina käymässä.

 

Matonkuteet!

 Minun tapani tehdä matonkuteita on seuraavanlainen, ompelen kolmenpistonsiksakilla lakanan, verhon tjm. ympyräksi, olis pitänyt edellisessä varmaankin käyttää sanaa putki niin asia olisi selittynyt helpommin.

Isossa kuvassa näkyy miten ompelu aloitetaan ja vieressä miten se jatkuu sinne loppuun,  kuteen leveydeksi olen laittanut n. 3,5 cm ja leveys pysyy samanlaisena koko lakanan osalta. En tykkää leikata saksilla kuteita vaan yritän tällä repimisellä päästä vähän helpommalla. Tässä ei saksia tarvitse kuin ompeleen ylimenoon.  

Toivottavasti tämä kuva vähän selvensi asiaa. 

Ja jos jollain on vielä fiksumpi tapa niin kommentteihin saa jättää vinkkejä.

 Kanttarelleja on jo noussut (huomenna soossissa) ja hiukan lakkoja saatiin lähisuolta. Hilloa noista taitaa tulla reilu puoli litraa. Mustikoitakin näkyy tulevan mukavasti.

Mökin pihalla kasvaa humala 7,5 m salkoa myöten,  viidessä viikossa se kiipesi latvaan asti ja kohta kukkiikin.  Nuo" irtolatvat" kääntyvät silmukoiksi tuulen avulla ja tekevät humalasalon aika kivan näköiseksi.

Mukavaa viikonalkua!

Kesä, kesä ja mansikat!

Kesä on silloin kun ahomansikat ovat kypsiä, päivänkakkarat ja sinikellot kukkivat. Toistakin mieltä saat olla ;). Vielä kivempaa olis jos digiboxi ei olis sanonut sopimustaan ukkosen kera irti, nyt se on paikallisessa huoltofirmassa syynättävänä ja ensi viikolla ehkä tiedetään korjataanko vai pitääkö hankkia uusi tallentava vempain. Onnistuukohan tallenteiden siirto entisestä, kas siinäpä kysymys!

 Jotain olen neulonut parin viikon aikana, pipot ovat woolia ja vauva-lapsikokoa, sukista suurimmat mahtuvat 39-40 jalkaan, lilat sukat on jalostuneet kahdesta ohuesta pätkärääkäkystä langasta. Kummankin, lilan ja harmaamustan olen saanut ystäviltä lahjuksina, kiitoksia, keskenään niistä tuli ihan kelpo sukat ja pipoa vielä neulon samoista jämistä.

 Salaperäinen pihapupumme käy päivittäin aterioimassa voikukan ja ratamon lehtiä, syömisistään johtuen olen edelleenkin sitä mieltä että se on metsäjänis vaikka sille rusakon pukuakin on soviteltu.

Kaupunkimatot on pesty ja kuiviksi saatu vaikka välillä ukkosilmat pistivät juoksemaan ja peittämään mattoja.  Ystäviemme (matonpesu)mökillä oli näin ihana kerrottu petunia ihan läkähdyksiin asti kukassa joten laitoin sen lukijoittenkin ihasteltavaksi.

Tässä olisi sitten seuraava projekti tehtäväksi, kaikista on saumat ja hulpiot poistettu ja nyt pitäisi sitten ommella ne ympyröiksi tiheällä kolmenpiston siksakilla.  Melkein kaikki on puuvillaa joten repiminen menee sukkelaan, tarvitsee vain nipsaista saksilla sauman yli.

Lämmintä, ei niin helteistä heinäkuuta toivotellen LeaP.

Kesän kukkia!

Enpäs osannut raflaavampaa otsikkoa keksiä vaikka ylläoleva kollaasi on melkein kokonaan itse väkertämäni "tilkkutäkki" Photoshopissa. Mies osaa nää hommat vaikka unissaan mutta minulla on ollut jonkunlainen kynnys kompastuttamassa tämän opettelun. Jospa nyt olisin seuraavien kanssa rohkeampi.

Kuvat ovat oman pihan kukista menneeltä viikolta, juhannusruusun sain ystävältä viime kesänä ja se teki vain yhden nupun joka on vieläkin tiukasti kiinni, saas nähdä aukeaako ollenkaan.

Akilleijoja pihassa on neljää väriä, tästä puuttuu valkoinen, siemeniä aion ottaa talteen ja antaa lahjuksina ystäville. Upea unikko kasvatti kaksi nuppua joista toinen sitten avautuikin juhannukseksi.

 Vaikka naapuri kaadatti metsänsä niin oli siitä jotain hyötyä meillekin, mies raivasi komeat pino puuta askareeksi ja paljon sinne vielä jäikin ötököiden pesäpuiksi.

Haapaperhonen oli törmännyt autoon ja sen siivet olivat menneet ns. solmuun. 

Varovasti ne aseteltiin oikeaan järjestykseen ja perhonen jätettiin pihan kivelle toipumaan.

Hetken päästä ei kiveltä löytynyt kuin yksi etusiipi, joku isompi siivekäs oli käynyt nappaamassa sen poikasilleen ruoaksi.

Meillä on pihalla kesäasukas, kovin on metsäjäniksen poikanen kasvanut siitä kun ensimmäisen kerran sen näimme toukokuussa. Vähän on epätarkka kuva kun ikkunan läpi kuvasin.

 Lämpimämpiä kelejä odotellen jotta pääsisi mattopyykille, t. Lea

Ihana viikko!

Olin viimeviikon ma-pe Kankaanpään Opistolla Hopeatyöpaja-kurssilla jossa oppilaat saivat tehdä sitä mitä halusivat ja ohjaajaltamme Ari Vuorelalta sai sitten apua kinkkisemmissä työvaiheissa esim. miten kivi istutetaan rivisormukseen ym. mielenkiintoisissa jutuissa. Itse opin uutena tekniikkana palttinan kudonnan ja sydänlenkkien valmistamisen.

 

 Sudenkorentokorvakorut valmistin 0,6 hopealangasta kera 0,3 pehmeän langan  jo 2 vuotta sitten tekemälleni kaulakorulle seuraksi. Korussa ei ole ollenkaan juotoksia vaan muoto on ensin taivutettu valmiiksi ja sidottu ohuemmalla langalla.

 Tämän silmukkaisen kaulakorun tekniikkaa kutsutaan kudonnaksi vaikka minusta se oli kyllä oikeastaan pujottelua kun puikkoja ei käytetty ollenkaan vaan lanka pujotettiin silmukoiksi edelliseen kerrokseen. Tämä tuli pariksi viimevuotiselle rannekorulle.

 Palttinarannekkeen kudonta kävi tosi nopeasti kun sen oppi.

 Virkkuista ei päässyt eroon täälläkään. Pitihän sitä tämäkin juttu kokeilla ja pylväillä mentiin, ensin isoäidin-neliö riipukseksi ja sitten pötkö pylväitä ja kummallekin millin langasta tukirakenne.

 

Hopeasta voi valmistaa myös jämäkoruja (eli jämäily jatkui tälläkin viikolla), otetaan mitä jämäpaloja on ja kasataan juotosalustalle. Sitten tiukka kuumennus liekillä niin että koko kasa hehkuu punaisena,  alkaa vajoamaan ja kutistumaan, sammutetaan liekki ja annetaan jäähtyä sen verran että (mustan)kasan voi irroittaa juotosalustasta ja tiputetaan happokattilaan puhdistumaan. Jos ei tullut kerralla hyvä niin huuhtelun jälkeen sen voi kuumentaa uudestaan tai lisätä materiaaliakin. Juotin millin langasta kehyksen hässäkälle jotta se ei tarttuisi niin helposti neuleisiin.

Millin langasta kieputettiin renkaita, sahattiin, suljettiin ja juotettiin. Tämän jälkeen otettiin pihdit

joita kutsuttiin obama-pihdeiksi (en tiedä mistä nimi johtuu) ja painettiin renkaisiin koloja, sitruunoita ja kukkiakin näillä pihdeilla saa aikaiseksi. Ensimmäistä kertaa tein ihan setin, kaulakoru+ranneke+korvakorut. Toisen korvikset menevät ystävälleni lahjaksi.

Vasemmalla on yhteinen työpöytä jossa oli 13 työpistettä oppilaille ja 1 opettajalle, oikealla juotospiste happokattiloineen.

 

Tässä yhteiskuvassa ovat kaikki viikon aikaansaannokset, olen näköjään lankaihminen koska juotoksiakin on vain noissa sydänsilmukoissa ja jämäkorussa.

Opiston ruokasalissa oli hauskasti laitettu näytille kirppareilta pelastettuja pöytäliinoja ja kiva seinäkoriste joka oli tehty varmaankin rikkinäisestä pöytäliinasta.

Eilen oli kansainvälinen QIP-päivä (Quilt in Public) ja Helsingin Tilkkukilta Syyrinki piti oman tapaamisensa Hesperian puistossa. Kuten kuvista näkyy niin aurinko paistoi ja pieni värikäs näyttelykin meillä oli. Voit lukea tapaamisesta myös täältä ja täältä.

Itselläni oli mukana Isoäidin kukkatarha jonka palat ovat n. peukalon kynnen kokoisia, näistä olisi tarkoitus joskus valmistua liivi tai sitten se kuuluisa kukkaro jonka hiiri kissalle ompeli. Tämä on aloitettukin joskus, ainakin 7 vuotta sitten.

Mukavaa viikonalkua kaikille!

Virkattu matto!

Matonkudelakanoista ja verhoista otin talteen pehmeiksi kuluneet hulpiot ja kappaleiden suoristusjämät ja virkkasin niistä ja saaduista hulpiojämistä tämän maton kylppärin lattialle, läpimittaa tällä on n. 85 cm. 

Jämälankoja riittää edelleenkin ja nämä villapipot menevät lahjoituslaatikkoon.

 

Sireeni mökin päädyssä kukkii ihan puhkuen ja tuoksu on ihana. Saas nähdä onko montaakaan kukkaa jäljellä reilun viikon kuluttua kun palaan takaisin mökkimaisemiin.

Kiitos hauskoista kommenteista edelliseen jämäjämäpipoon ja sen käyttöohjeista.