Kesä, kesä ja mansikat!

Kesä on silloin kun ahomansikat ovat kypsiä, päivänkakkarat ja sinikellot kukkivat. Toistakin mieltä saat olla ;). Vielä kivempaa olis jos digiboxi ei olis sanonut sopimustaan ukkosen kera irti, nyt se on paikallisessa huoltofirmassa syynättävänä ja ensi viikolla ehkä tiedetään korjataanko vai pitääkö hankkia uusi tallentava vempain. Onnistuukohan tallenteiden siirto entisestä, kas siinäpä kysymys!

 Jotain olen neulonut parin viikon aikana, pipot ovat woolia ja vauva-lapsikokoa, sukista suurimmat mahtuvat 39-40 jalkaan, lilat sukat on jalostuneet kahdesta ohuesta pätkärääkäkystä langasta. Kummankin, lilan ja harmaamustan olen saanut ystäviltä lahjuksina, kiitoksia, keskenään niistä tuli ihan kelpo sukat ja pipoa vielä neulon samoista jämistä.

 Salaperäinen pihapupumme käy päivittäin aterioimassa voikukan ja ratamon lehtiä, syömisistään johtuen olen edelleenkin sitä mieltä että se on metsäjänis vaikka sille rusakon pukuakin on soviteltu.

Kaupunkimatot on pesty ja kuiviksi saatu vaikka välillä ukkosilmat pistivät juoksemaan ja peittämään mattoja.  Ystäviemme (matonpesu)mökillä oli näin ihana kerrottu petunia ihan läkähdyksiin asti kukassa joten laitoin sen lukijoittenkin ihasteltavaksi.

Tässä olisi sitten seuraava projekti tehtäväksi, kaikista on saumat ja hulpiot poistettu ja nyt pitäisi sitten ommella ne ympyröiksi tiheällä kolmenpiston siksakilla.  Melkein kaikki on puuvillaa joten repiminen menee sukkelaan, tarvitsee vain nipsaista saksilla sauman yli.

Lämmintä, ei niin helteistä heinäkuuta toivotellen LeaP.

Kesän kukkia!

Enpäs osannut raflaavampaa otsikkoa keksiä vaikka ylläoleva kollaasi on melkein kokonaan itse väkertämäni "tilkkutäkki" Photoshopissa. Mies osaa nää hommat vaikka unissaan mutta minulla on ollut jonkunlainen kynnys kompastuttamassa tämän opettelun. Jospa nyt olisin seuraavien kanssa rohkeampi.

Kuvat ovat oman pihan kukista menneeltä viikolta, juhannusruusun sain ystävältä viime kesänä ja se teki vain yhden nupun joka on vieläkin tiukasti kiinni, saas nähdä aukeaako ollenkaan.

Akilleijoja pihassa on neljää väriä, tästä puuttuu valkoinen, siemeniä aion ottaa talteen ja antaa lahjuksina ystäville. Upea unikko kasvatti kaksi nuppua joista toinen sitten avautuikin juhannukseksi.

 Vaikka naapuri kaadatti metsänsä niin oli siitä jotain hyötyä meillekin, mies raivasi komeat pino puuta askareeksi ja paljon sinne vielä jäikin ötököiden pesäpuiksi.

Haapaperhonen oli törmännyt autoon ja sen siivet olivat menneet ns. solmuun. 

Varovasti ne aseteltiin oikeaan järjestykseen ja perhonen jätettiin pihan kivelle toipumaan.

Hetken päästä ei kiveltä löytynyt kuin yksi etusiipi, joku isompi siivekäs oli käynyt nappaamassa sen poikasilleen ruoaksi.

Meillä on pihalla kesäasukas, kovin on metsäjäniksen poikanen kasvanut siitä kun ensimmäisen kerran sen näimme toukokuussa. Vähän on epätarkka kuva kun ikkunan läpi kuvasin.

 Lämpimämpiä kelejä odotellen jotta pääsisi mattopyykille, t. Lea

Ihana viikko!

Olin viimeviikon ma-pe Kankaanpään Opistolla Hopeatyöpaja-kurssilla jossa oppilaat saivat tehdä sitä mitä halusivat ja ohjaajaltamme Ari Vuorelalta sai sitten apua kinkkisemmissä työvaiheissa esim. miten kivi istutetaan rivisormukseen ym. mielenkiintoisissa jutuissa. Itse opin uutena tekniikkana palttinan kudonnan ja sydänlenkkien valmistamisen.

 

 Sudenkorentokorvakorut valmistin 0,6 hopealangasta kera 0,3 pehmeän langan  jo 2 vuotta sitten tekemälleni kaulakorulle seuraksi. Korussa ei ole ollenkaan juotoksia vaan muoto on ensin taivutettu valmiiksi ja sidottu ohuemmalla langalla.

 Tämän silmukkaisen kaulakorun tekniikkaa kutsutaan kudonnaksi vaikka minusta se oli kyllä oikeastaan pujottelua kun puikkoja ei käytetty ollenkaan vaan lanka pujotettiin silmukoiksi edelliseen kerrokseen. Tämä tuli pariksi viimevuotiselle rannekorulle.

 Palttinarannekkeen kudonta kävi tosi nopeasti kun sen oppi.

 Virkkuista ei päässyt eroon täälläkään. Pitihän sitä tämäkin juttu kokeilla ja pylväillä mentiin, ensin isoäidin-neliö riipukseksi ja sitten pötkö pylväitä ja kummallekin millin langasta tukirakenne.

 

Hopeasta voi valmistaa myös jämäkoruja (eli jämäily jatkui tälläkin viikolla), otetaan mitä jämäpaloja on ja kasataan juotosalustalle. Sitten tiukka kuumennus liekillä niin että koko kasa hehkuu punaisena,  alkaa vajoamaan ja kutistumaan, sammutetaan liekki ja annetaan jäähtyä sen verran että (mustan)kasan voi irroittaa juotosalustasta ja tiputetaan happokattilaan puhdistumaan. Jos ei tullut kerralla hyvä niin huuhtelun jälkeen sen voi kuumentaa uudestaan tai lisätä materiaaliakin. Juotin millin langasta kehyksen hässäkälle jotta se ei tarttuisi niin helposti neuleisiin.

Millin langasta kieputettiin renkaita, sahattiin, suljettiin ja juotettiin. Tämän jälkeen otettiin pihdit

joita kutsuttiin obama-pihdeiksi (en tiedä mistä nimi johtuu) ja painettiin renkaisiin koloja, sitruunoita ja kukkiakin näillä pihdeilla saa aikaiseksi. Ensimmäistä kertaa tein ihan setin, kaulakoru+ranneke+korvakorut. Toisen korvikset menevät ystävälleni lahjaksi.

Vasemmalla on yhteinen työpöytä jossa oli 13 työpistettä oppilaille ja 1 opettajalle, oikealla juotospiste happokattiloineen.

 

Tässä yhteiskuvassa ovat kaikki viikon aikaansaannokset, olen näköjään lankaihminen koska juotoksiakin on vain noissa sydänsilmukoissa ja jämäkorussa.

Opiston ruokasalissa oli hauskasti laitettu näytille kirppareilta pelastettuja pöytäliinoja ja kiva seinäkoriste joka oli tehty varmaankin rikkinäisestä pöytäliinasta.

Eilen oli kansainvälinen QIP-päivä (Quilt in Public) ja Helsingin Tilkkukilta Syyrinki piti oman tapaamisensa Hesperian puistossa. Kuten kuvista näkyy niin aurinko paistoi ja pieni värikäs näyttelykin meillä oli. Voit lukea tapaamisesta myös täältä ja täältä.

Itselläni oli mukana Isoäidin kukkatarha jonka palat ovat n. peukalon kynnen kokoisia, näistä olisi tarkoitus joskus valmistua liivi tai sitten se kuuluisa kukkaro jonka hiiri kissalle ompeli. Tämä on aloitettukin joskus, ainakin 7 vuotta sitten.

Mukavaa viikonalkua kaikille!

Virkattu matto!

Matonkudelakanoista ja verhoista otin talteen pehmeiksi kuluneet hulpiot ja kappaleiden suoristusjämät ja virkkasin niistä ja saaduista hulpiojämistä tämän maton kylppärin lattialle, läpimittaa tällä on n. 85 cm. 

Jämälankoja riittää edelleenkin ja nämä villapipot menevät lahjoituslaatikkoon.

 

Sireeni mökin päädyssä kukkii ihan puhkuen ja tuoksu on ihana. Saas nähdä onko montaakaan kukkaa jäljellä reilun viikon kuluttua kun palaan takaisin mökkimaisemiin.

Kiitos hauskoista kommenteista edelliseen jämäjämäpipoon ja sen käyttöohjeista.

Matto mielessä!

Mattoja varten olen keräillyt vuoden ajan kirppareilta ja tutuilta puuvillatekstiileitä. Pinossa on enimmäkseen vaaleita lakanoita, verhoja ym. ja nyt pitäisi vielä etsiä tuohon kasaan lisäksi tummia ja etenkin punaisia juttuja että saisi niitä raitoja aikaiseksi. Saattaa olla että kutominen jää syksyyn niitä metsästäessä mutta nyt noista kaikista on revitty saumat ja hulpiot pois ja saan ommella ne revittävään kuntoon. Pehmeät hulpiot otin talteen virkattavaa mattoa varten.

Jämäkuun viimeisenä työnä neuloin oikein jämienjämäpipon, tummia lankoja jäi vain jäljelle.

Ykköslankana oli Florican luonnonvalkoisia pätkiä ja kakkosina sitten noita pieniä nyssäköitä. Tähän pipoon löytyy ohje Jämäullasta jossa on myös muita kivoja ohjeita langanjämille. Tarinaa löytyy taas tuolta Jämäblogista.
Kaikkiaan sain käytettyä jämäilyyn 2280 grammaa jämälankoja, eikä se edes näy missään.

 

Tämä pannunalunen ei ehtinyt jämäkuuhun, siinä on kaksi pyörylää jotka on reunavirkkauksella yhdistetty toisiinsa.

 

Vaskikorento oli törmännyt autoon ja esiintyy tässä pökertyneenä mieheni peukalolla.

Mukavaa viikonalkua erittäin lämpimin terveisin (varjossa 23°).