Pienenä tyttönä 9-v. muutettuamme aivan stadin keskustaan Simonkatu 10 minäkin pääsin tiirailemaan Stockan jouluikkunoita. Joka vuosi se on käytävä tarkistamassa ja ihastelemassa mitä kaikkea kivaa siinä on. Ja on kiva katsoa myös pieniä lapsia sen ääressä ja kuunnella heidän kommenttejaan.
Tänä vuonna ikkunassa tapahtuu vaikka mitä, on pesukarhut säilöntäpuuhissa, puput viettävät koti-iltaa ja viereisessä kuvassa hiirut suunnittelevat vaatteita ja ompelevat.
Lynx lynx-yhtye on vauhdissa ja fanit heiluttelevat tassujaan ja kumartelevat heille, viereisessä kuvassa on pingviinineito pyörähtelemässä tutuhamosessaan kruunu päässä, olisiko ihan joutsenlammen päärooli kyseessä.
Lepakkojen lentoyhtiön kautta pääsi kokeilemaan omia siipiään ilmailun huimalla saralla, siitä vain pupulle siivet selkään ja menoksi. Muutama matkalla tippunut nostettiin korissa takaisin puun latvaan josta sai yrittää lentoa uudestaan.
Käykääpä katsomassa jos vain mahdollista, kuvani eivät kerro ihan kaikkea mitä ikkunassa tapahtuu.
Kässä(aarrearkku-askartelu)huoneen muutto ei ole vielä valmis ja ihmettelen että miten se kaikki tavara on edes mahtunut siihen pienempään. Nyt olen saneerannut ison määrän kankaita ja lankoja ym. pientä lahjoitettavaksi pois ja osan kierrätykseenkin joten eiköhän homma valmistu tulevan viikon aikana vaikka kolmet pikkujoulut vievät oman aikansa.
Välipalana olen neulonut Frida-langasta (2 kerää) kolme pipoa, 64 silmukkaa ja nro 6 pyöröpuikko, resorissa nro 5. Ja tätäkin lankaa vielä jäi nöttönen. Kuvan värit on mitä sattuu tänä pimeänä aikana, oikeasti väri on paljon lämpimämpi lila.
Tuli pakkanen ja kädet on kuin santapaperia, kaikesta huolimatta, mukavaa alkavaa viikkoa.
7 kommenttia:
Kiva, kun muistutit Stockan ikkunasta. Täytyypä käydä katsomassa. Sitä käytiin aina lapsena tiiraamassa.
Kiitos kuvista, oli kiva päästä kurkkaamaan ikkunaa näin etänäkin!
Minä kävin tänään katsomassa nuoi ikkunat ja samalla reissulla Tuomaan markkinat.
Ompa siinä upea näyteikkuna, varmasti lasten ihailun kohde,On nuo ikkunat muuttuneet,lapsuuteni ihme oli osuukaupan ikkunassa kulkeva sähköjuna ja päätään nyökyttävä joulupukki:)
Enpä olekaan muistanut käydä tuota Stockan jouluikkunaa katsomassa. Jospa huomenna muistaisin.
Kivalta näyttää jouluikkuna! Toivottavasti pääsen itsekin näkemään sen.
Stockan ikkunaa minäkin pääsin katsomaan jo 50-60-luvulla joka joulu. Ja joulukadun avaus oli toinen tapahtuma, mitä tulimme Riihimäeltä junalla katsomaan. Muistan Stockan ihmeelliset liikkuvat hahmot ja se oli jotain ihanaa. Kivaa että tuollainen perinne on säilytetty ja nykylapset saavat kokea myös näitä elämyksiä.
Lähetä kommentti