torstai 23. kesäkuuta 2016

Kauniita unia...

tuli nimeksi jo aikoja sitten aloitetulle ja nyt vihdoinkin valmistuneelle peitolleni.


Kokoa peitolla on 210 x 233 cm eli aika reilun kokoinen. Saas nähdä miten istuu parisängylle jonka toinen pitkä sivu on seinän vieressä. 


Peiton tikkaus on melko suoralinjaista ja leveällä eri kankaista kootussa reunaosassa on semmoista nielurisan mallista mutkaa sekä noiden vuorikankaan kiepuroita. Kuvaamalla niitä ei kyllä saanut näkyviin. Lankana oli joku ohuehko virkkauslanka.


Seuraava projekti tilkkuilun saralla on sitten vähän pienemmät muodot, neulatyynyjä katedraalinikkunoilla, näistä osan lahjoitan arpajaispalkinnoiksi.


Neuloin huivin ystävälleni synttärilahjaksi kahdesta kerästä ja kokoa sillä on: korkeus 60 cm ja leveys 120 cm, ihan passeli hartioille tai kaulaan solmittavaksi.  Ja miten sitä aina käy niin että vaikka kuinka mittailisi ja miettisi ja jo kahteen kertaan uudelleen päättelisi niin lanka loppuu kesken, tässä jäi 10 silmukkaa ilman omaa lankaa, onneksi oli mökkeilyyn varattu tarpeeksi lankoja ja Jitterbugin kerästä löytyi ihan sopivaa väriä päättämään nuo loput silmukat.
Ohjeena tässä ei ole muuta kuin että niskasta aloitin ja joka toisella kerroksella lisäsin neljä silmukkaa ja lanka teki itse nuo kuviot kera muutamien helmineulekerrosten. Ja se päättely tapahtui virkkaamalla että sain noita nyppyjä reunaan.

 

 Virkkuukoukkua on tullut käytettyä vähän enemmän kuin puikkoja, vasemmalla ylhäällä on matto jonka tein jo kotona Helsingissä, paksua puuvillalankaa virkkasin matonkuteen päälle ja reunaosan pelkällä langalla , alapuolella matonkudejämistä, pienistä pätkistä yhteenommellen, virkattu matto, kummatkin n. 70 cm halk.
Sitten totesin tarvitsevani kässäkassin kuljettamaan virkkuun  tai neuleen mökistä pihalle kera saksien, koukkujen ja puhelimen ja tein siitä edelleenkin riittoisasta langasta ja matonkuteesta kassin. No tässä vaiheessa tulikin sitten jo sateet, tuulet ja kylmät ilmat kuvioihin ja käyttökokemukset on vähäiset, mutta eiköhän ilmat lämpene ennenkuin syksy saa.

*******************************************


Huomenna on juhannusaatto ja meidän pihaa vartioi ystävältä saatu pihatonttu joka on toivottavasti kaukaista sukua saksalaisille serkuilleen. Toivottavasti pysyy pienenä eikä kasva suuremmaksi, tämä pitäis kuulemma saunottaa syksyllä viimeisenä saunailtana ennen mökiltä kaupunkiin muuttoa.
Ihan vain muistiksi tässä on kukkiva syreeni, kukat siitä on jo hävinneet viikko sitten tuulten mukana.
Kesäkurpitsat viettivät melkein viikon harson alla ja säilyivät elossa kylmästä ajasta, kukkia tulee lisää mutta kurpitsanaluista ei ole vielä tietoa. Toivottavasti ilmojen lämmetessä pörriäiset tekevät tehtävänsä ja satoakin tulisi.


Pieneksi jäi korvasienisaalis toukokuussa, ei näillä oikein tehdä vaihtokauppoja peuran- tai hirvenlihaan syksyllä, soossista puhumattakaan. Olis saanut vähän sadella toukokuussa.
Lammessa uineesta mainiosta sammakosta kuvan otti mieheni.
Talitintin ensilento päätyi puupinoon ja siinä se kutsui äitiään että missä sä oot. Kohta tämä jo räpisteli pienillä siivillään emonsa luokse ruokaa saamaan.

********************************************

Lämmintä ja mukavaa kesäjuhlaa kaikille!