torstai 16. helmikuuta 2017

Tilkkusilppua


Marimekkokankaita löytyi kaitaleina laatikosta jonkinmoinen määrä mutta leikkelin niitä lisääkin seuraavaa projektia varten, kiikkutuolin matto mökille kun oli mielessä.

 

Tässä kaitaleet on kieputettuina nippuihin ompelua ja kuljetusta varten tilkkukurssille.


Työpiste kurssilla olikin sitten iloisen sekalainen, hienommin tätä kait kutsutaan lasagnetekniikaksi. Itse yritin ommella ensin samanlevyiset kaitaleet pötköksi ja sitten niitä vierekkäin toisten kanssa. Joku kumma järjestelijä meikäläisessäkin asuu kun kuitenkin varoin laittamasta samanvärisiä kaitaleita rinnakkain. 


Tämän näköisiä  kaitaleryhmiä sain parissa tunnissa aikaiseksi ja kotiinkin jäi vielä ompelemista jossa lisäilin vielä kaitaleita ja mittailin kaitaleryhmien leveyksiä.


Ihan ei tullut oikeaa lasagnea vaan suunnitelmissa oli kait kaleidoskoopiksi kutsuttu blokki.
Leikkasin kaitaleet tasasivuisiksi kolmioiksi, hoituu helposti viivaimella josta löytyy asteikko erilaisille kulmille, tässä käytetty 60° viivaa apuna.


 Tässä vähän mietintää kolmioiden asetteluun.



Tämän näköisen maton kiikkutuoli sitten kevään aikana saa itselleen, päihin tulee lisää pallokangasta pituutta antamaan, kokoa pääsen stemmailemaan perjantaina mökille mentyäni.
 

Tässä vielä kuva nurjalta josta selviää ompelujärjestys, ensin ommeltu kuvion/sateenvarjon puolikkaat, ommeltu ne vierekkäin ja pallokankaat päihin, vasta sitten on nämä suorat ryhmät liitetty toisiinsa. Risteyskohdissa on kahdeksankin kangasta yhdessä siksi silitin saumat auki, helpottaa jonkinverran tikkausta. Ja juu, kolmioita yhteenommellessa sai myös leikkiä saumavarojen kanssa etteivät muodostaisi kuuden kankaan myttyröitä.

 **************************************


 Olen keräillyt omat pilkkukankaani yhteen nippuun Kusama-näyttelyn aikaansaaman pilkkukuumeen takia, saas nähdä tuleeko näistä joskus mitään näkyvää aikaiseksi.

*************************************************

Kiitos kommenteista edelliseen ja mukavaa helmikuun jatkoa.


maanantai 23. tammikuuta 2017

Sinivalkoista




Naamakirjan Tilkusta asiaa ryhmässä kerätään omaan albumiinsa sinivalkoisia töitä, vanhoja ja uusia, maamme 100-vuotisjuhlamuistoiksi ja päätinpä minäkin pistää korteni kekoon. Vuodesta 1993 alkunsa saaneesta tilkkuhulluudesta minulla ei ollut (ainakaan muistaakseni) yhden ainokaista sinivalkoista työtä.  Tässä sitten valmistuu omani ja tuloksena olevan pienen peiton kokoa 95 x 122 cm aion lahjoittaa uuteen lastensairaalaan.
Kankaiksi valikoitui sinivalkoisia Marimekkoja. Ruudun/blokin koko leikattuna oli 15 x 15 cm.



Tässä alkusuunnitelmaa peiton pintaan.



Etupuoli kehyksineen ommeltuna, alla taustapuoli.


Väliin tulee puuvillavanu ja tikkauksen teen koneella. Toivon tämän valmistuvan pikapuoliin ja laitan valmiista peitosta kuvan keväämmällä.

***********************************************
Oulunkylän Työviksen tilkkukurssilla Ulla Meskasen  ohjauksessa opeteltiin kaarevien saumojen ompelua,  mallina on Flowering snowball.
Kerrankin olin ahkera ja tein "kotiläksyt" ja sain silputtua tuon kummallisen ruskea-oranssin afrikkalaisvaikutteisen kankaan tähän 55 x 55 cm kokoiseen seinäkoristeeseen, ihan ohuen 
vanun laitan väliin ja koneella tikkaan luultavasti noita ympyröitä matkien.


Tytär onneksi halusi tämän seinälleen joten ei jää itselle kaapin täytteeksi.

********************************************


Vauvasukkia on tullut tikutettua muutamat myös sinivalkoisina.

************************************************



Viikon kohokohta oli torstainen Syyringin tilaama opastettu tutustuminen Kusama-näyttelyyn.
Nyt taitaa jossain vaiheessa pilkut vallata omiakin tilkkutöitä.


*************************************
Kiitokset kommenteistanne edelliseen ja mukavia tammikuun loppupäiviä!

lauantai 31. joulukuuta 2016

Pieni ompelus ja neulomuksia


Ompelun saralla tällainen pieni leipäkoriliina vain on syntynyt joulukuussa ja sekin käsinommellen. 
Mies kävi mökillä marraskuussa ja pyysin häntä tuomaan vanhan 30-v. Berninan pois mökiltä tarkoituksena hankkia sille uusi koti. Sen tilalle piti viedä pienempi Elna Stella mutta kuinkas kävikään, muistin vasta 20 km ennen mökkipihaa että kone onkin kotona stadissa. Illalla ennen nukkumaanmenoa vielä mietin että kone pitää siirtää hyllyltään, kylläkin ihan näkyvältä paikalta, keskelle huonetta muiden matkaan otettavien viereen että se varmasti tulee mukaan.
Opinpa sen että älä jätä huomiseksi sitä minkä voit tehdä tänään.

 

Tällaisia kankaita ja trikoita olin varustanut mukaan ompeluhommiksi (mökillä on myös saumuri), mutta mitään näistä en ole harmitteluni takia edistänyt eteenpäin. No, onpa tekemistä Ogelin tilkkukurssilla kun nämä ovat edelleenkin kankaina.

*******************************************************
 Onneksi kaikenlaisten käsitöiden tykkääjänä olin varustautunut mökkimatkaan myös villalangoilla joten ihan toimettomana ei ole tarvinnut olla.


Kahdet sukat vähän isompaa kokoa neuloin ensin, kokomittaukseen sain ennen mökkimatkaa neulekavereiden tapaamisessa hienon vinkin, otetaan mittanauha ja asetetaan 14 cm viiva kantapään taakse ja sukan koko näkyy sitten varpaiden kohdalla.  Näitten sukkien koko johtuu ihan käytettävissä olleen lankamäärän mukaan eli jämiä ei jäänyt.

 

Kolme huivia syntyi 350 g lankaa joka tässä on Cewec Verona Fine 53% vilaa ja 47% akryyliä. Tästä langasta ehdin ensin neulomaan jakkua 200 g mutta jouduin toteamaan että ei sovi siihen ollenkaan, neule ei laskeutunut niin kuin olisi pitänyt. Opinpa sen että huimia metrimääriä antava lanka ei sovi pihtaamiseen oikean lopputuloksen saamiseksi. Ja sitten purettiin (siinä olen mestari) ja mietin mihin saan langat kulumaan.  
Muistin kivan ja helpon sekä nopean virkattavan huivimallin jolla olen aikaisemminkin huiveja tehnyt, virkkausmallin nimi on Mother of the Bride.
Linkistä löytyy kaavio huiviin.
Virkkasin kaksi huivia toinen 150 g, toinen 125 g ja neulottu 75 g ja langasta ei jäänyt jäljelle pätkääkään.  Virkatut huivit annoin lahjoiksi ja neulotun pidin itse.

*****************************************

Jo kesällä oli sovittu puufirman kanssa että kun naapuri kaadattaa koivikkonsa niin meiltä kaadetaan myös puita jotka olivat kasvaneet isoiksi. Naapurin kanssa olimme sopineet että saamme kaataa puut hänen maalleen koska oma tonttimme on mökin kohdalta kapea. Oksien ja risujen korjaamishommaa onkin sitten keväämmällä tiedossa ihan kiitettävästi. Tuo metsäkone on todella nopea vehje, 15 sekuntia ja puu on kaadettu, pätkitty ja oksittu. (Nämä 2 kuvaa ovat mieheni ottamat.)


Mökille tullessa oli lunta ihan kiitettävästi, tänään on lumitilanne ja maisema ihan toinen, vesikeli - tuulta ja liukasta, ensiviikolle luvassa n. 30° kylmempää.

PS. Ei päästy puunkaadolla rikastumaan, mökille tullessa huomattiin että 11,5 v. vanha ilmalämpöpumppu on sanonut sopimuksensa irti kun sisälämpö oli vain + 6°. Eilen asennettiin uusi ja raha tekee vain onnellisen ohikulun tilillä.

********************************************

Hyvää Uutta Vuotta ja varokaa liukastumista!





maanantai 5. joulukuuta 2016

Ja taas pussukoita....


Ompelin Asukastalo Saunabaarin (Maunulassa Helsingissä) myyjäisiin pussukoita muovitetusta Marimekon markiisikankaasta kun nätisti pyydettiin ja kangas käsiini annettiin.  Pussukoissa ei ole vuoria eikä sisätaskuja. Kätevä märän uimapuvun kuljettamiseen tai pesutarvikkeille, koko on n. 20 cm tai 25 cm leveä ja kork. 16 cm tai 20 cm ja pohja n. 5 cm. Pienin littana on sitten se pienin, sopis ehkä kynille. Näitä oli kyllä enemmän ennenkuin muistin tarvitsevani kuvan niistä, osa oli jo löytänyt uuden omistajan sopuhintaan.



Taas tuli tehtyä sukat kantapään kautta, pituutta jalkaterällä on 30 cm eli koko ehkä 45-46, kohta on kaikki vanhat 7-veikkalangat neulottu sukiksi, kahdet ehkä vielä niistä saan aikaiseksi. Menevät lahjuksiksi. 


Harmaa pipo alpakkalangoista taitaa jäädä itselle ja merinovillainen liittyy syto-myssyjen joukkoon.

*******************************************************

Hyvää Suomen 99-vuotispäivää kaikille ja kiitos kommenteistanne!



sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Tilkullisia pussukoita


Jotakin valmista, 3 kpl tilkkunippuja vastaanotin eli ensimmäisenä kiljaisin minä-minä,
kun muutama vuosi sitten kankaittenvaihtoillassa Syyrinki-killassa
 Tilkunviilaaja tarjosi niitä uuteen kotiin.
Vuosia on kulunut varmaan kolme ennenkuin sain aherrettua nämä pussukkapinnat valmiiksi, tilkut olivat todella pieniä ja kummallisen muotoisia ja nuo lehmät vihreässä pinnassa olivat todella vaikeita sijoittaa.  Minä jotenkin aina vain tuijottelin niiden silmiin ja ihmettelin että miten nää voi ommella jonkun toisen kanssa yhteen. No, tuossa ne nyt kuitenkin ovat ja aikas hyvin omilla paikoillaan.
Pidin tilkkuniput omissa muovipusseissaan jotta en sotkisi niitä keskenään, ihan pikkuisen jouduin etsimään kaitaleita omista kätköistäni näihin mukaan.
Tässä ne nyt ovat jo ohuen huovan kanssa tikattuina odottamassa ompelua pussukoiksi.


Ylärivissä valoisaan aikaan valmistuneet ja ulkona kuvatut edestä ja takaa ja alapuolella kolmas ja suurin etu- ja takapuolelta kuvattuna.

 

Pussukat tein vähän huijaten eli kiinnitin vetskarit ihan viimeiseksi vetoketjujen päältä kolmipistosiksakilla. Pussukoissa on vaalea vuori ja kahdessa myös sisätasku.

Kantapäästä aloitetut sukat tulivat valmiiksi, ensin neuloin jalkaosan ja sitten varret niin pitkiksi kuin noita tummempia lankoja riitti. Nämä jäävät itselle unisukiksi, ovat varmasti lämpöiset kun vaalea lanka on merinoa.


Mukavaa marraskuun loppua, seuraavaksi tavataankin tonttukuussa.


sunnuntai 20. marraskuuta 2016

"Tanssivia neliöitä"


 

Tanssivat neliöblokit on nyt irroitettu pohjaruudukosta ja laitettu tarkasti oikeaan järjestykseen ja nippuihin ompelua odottelemaan.

Tässä on vierekkäin edellisen kuvan tyhjä pohjaruudukko ja yhteen ommellut leikatut blokit, aika paljon pieneni alkuperäisestä pinnasta.  Seuraavaksi ompelin ylijäänet neliöt uudestaan samaan järjestykseen kuin alkuperäinen asetelma oli ja leikkasin siitä uudet pienet neliöblokit. 



Tässä tuotokset vierekkäin, joululiinoiksi jalostuneina, päällisen ja taustan välissä on valkoinen ohut lastenlakanakangas ja olen ommellut nämä pussiin. Tikkaukset vielä puuttuvat ja tapahtuvat varmaankin vaalealla langalla kranssin muotoa seuraten.


Elma-messujen Kädentaitopuolen tarjonta oli tänä vuonna todella pientä mutta löytyi sieltä sentään nämä kotiinkannetut.



Sukkia on tullut neulottua ja tässä uusin "villitykseni", uudenlainen tapa rakentaa villasukat, aloitetaan kantapäästä tekemällä se ensin. Ohje tähän löytyy Punomon sivuilta nimellä  
sukat kantapään kautta, näistä on tulossa itselle uudet unisukat. En tykkää neuloa sukissa kovin ohuella langalla ja siksi laitoin kaksi lankaa rinnakkain että pääsen neulomaan 3 puikoilla ja että sukat edes joskus valmistuisivat. Jämälankoja kertyy ja olen saanut pikkukeriä ystäviltänikin lahjaksi. Näistä saattaa tulla ihanan huurteiset väritykseltään.


Ruskea-siniset ovat antiikki-7-veikkaa, vyötteessä oli nimittäin hintana mk 19,90, kummatkin sukat on tehty kantapäästä aloittaen kun taas sinipunaisissa kantapäät on neulottu viimeiseksi.


Kiitos kommenteista edelliseen,  mukavaa viikonalkua marraskuusta huolimatta.






tiistai 15. marraskuuta 2016

Sekametelisoppaa


Tilkkupeittoni kotiutui Syyringin näyttelystä kotiin, seinän puolelta peittoa joutui hiukan taittelemaan kaksinkerroin jotta tilkkuosan saa stemmattua sängylle. 


Tulipa kasattua DJ-blokit pinnaksi ja tehtyä se 24 ruutukin, siitä tässä kuvassa puuttuu kyllä koristeet ja sijaitsee vasemmalla ylhäältä toisena.  Ogelin tilkkukurssilla isolla pöydällä tuli järjestys tällaiseksi, onneksi otin tämän kuvan sitten kotona ja vasta puhelimen ruudulta (kameran laturi oli edelleenkin hukassa ja löytyi mökiltä) sitten äkkäsin tuon epätasapainon, vihreät ruudut pitää saada kulmiin.

 

 Tällainen torkkupeittopinta blokeista uudelleen järjestelyn jälkeen sitten tuli, saas nähdä koska on valmis käyttöön. Minulla on näköjään joku peittotauti, en osaa tehdä pieniä, aina tulee iso.


Tilkkukurssilla tuli aiheeksi ns. tanssivat neliöt/ twisted quilt, kuukkelin haulla löytyy vaikka mitä kivaa tästä tekniikasta. Ruudun koko minulla oli 15 x 15 cm. Tästä on tulossa joululiina jossa koristeena kranssi. Pinta silputaan pienemmällä ruudulla ja ommellaan uudestaan yhteen.
Tämä on hyvä malli kankaiden hävittämiseen.


Pieniteräisellä leikkurilla leikkasin piirretyt ruudut osittain ja irroitin loput saksilla.
Seuraavien vaiheiden kuvia ja lopputulos viikonloppuna ja paremmin kuvin.

*************************************************

Ja sitten neulerintamalle:


Tässä muutamat sukat marttayhdistykseni joulukeräykseen.
 (Nuo keskeneräisetkin on jo neulottu valmiiksi.)


Mökkimatkahuivikin valmistui sekä toinen vähän pienempi. Punaisesta huivista jäi pari metriä lankaa mutta liilasta ei yhtään.


Villatakki joka neulottu ylhäältä alas ja kahteen kertaan tuli myös valmiiksi ennen pakkasia.





Tulipas hauska kuvapari, aikaa välissä aika tarkkaan 44 vuotta ja kiloja ainakin 10.
Tämä vanha kuva kertoo siitä että tilkkuilua ja kierrätystä olen harrastanut myös sen 44 v.
Olin lomalla Venetsiassa ja ihailen kultakorukaupan tarjontaa.


Pakkasia takaisin toivoen, mukavaa marraskuuta.