sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Tilkullisia pussukoita


Jotakin valmista, 3 kpl tilkkunippuja vastaanotin eli ensimmäisenä kiljaisin minä-minä,
kun muutama vuosi sitten kankaittenvaihtoillassa Syyrinki-killassa
 Tilkunviilaaja tarjosi niitä uuteen kotiin.
Vuosia on kulunut varmaan kolme ennenkuin sain aherrettua nämä pussukkapinnat valmiiksi, tilkut olivat todella pieniä ja kummallisen muotoisia ja nuo lehmät vihreässä pinnassa olivat todella vaikeita sijoittaa.  Minä jotenkin aina vain tuijottelin niiden silmiin ja ihmettelin että miten nää voi ommella jonkun toisen kanssa yhteen. No, tuossa ne nyt kuitenkin ovat ja aikas hyvin omilla paikoillaan.
Pidin tilkkuniput omissa muovipusseissaan jotta en sotkisi niitä keskenään, ihan pikkuisen jouduin etsimään kaitaleita omista kätköistäni näihin mukaan.
Tässä ne nyt ovat jo ohuen huovan kanssa tikattuina odottamassa ompelua pussukoiksi.


Ylärivissä valoisaan aikaan valmistuneet ja ulkona kuvatut edestä ja takaa ja alapuolella kolmas ja suurin etu- ja takapuolelta kuvattuna.

 

Pussukat tein vähän huijaten eli kiinnitin vetskarit ihan viimeiseksi vetoketjujen päältä kolmipistosiksakilla. Pussukoissa on vaalea vuori ja kahdessa myös sisätasku.

Kantapäästä aloitetut sukat tulivat valmiiksi, ensin neuloin jalkaosan ja sitten varret niin pitkiksi kuin noita tummempia lankoja riitti. Nämä jäävät itselle unisukiksi, ovat varmasti lämpöiset kun vaalea lanka on merinoa.


Mukavaa marraskuun loppua, seuraavaksi tavataankin tonttukuussa.


sunnuntai 20. marraskuuta 2016

"Tanssivia neliöitä"


 

Tanssivat neliöblokit on nyt irroitettu pohjaruudukosta ja laitettu tarkasti oikeaan järjestykseen ja nippuihin ompelua odottelemaan.

Tässä on vierekkäin edellisen kuvan tyhjä pohjaruudukko ja yhteen ommellut leikatut blokit, aika paljon pieneni alkuperäisestä pinnasta.  Seuraavaksi ompelin ylijäänet neliöt uudestaan samaan järjestykseen kuin alkuperäinen asetelma oli ja leikkasin siitä uudet pienet neliöblokit. 



Tässä tuotokset vierekkäin, joululiinoiksi jalostuneina, päällisen ja taustan välissä on valkoinen ohut lastenlakanakangas ja olen ommellut nämä pussiin. Tikkaukset vielä puuttuvat ja tapahtuvat varmaankin vaalealla langalla kranssin muotoa seuraten.


Elma-messujen Kädentaitopuolen tarjonta oli tänä vuonna todella pientä mutta löytyi sieltä sentään nämä kotiinkannetut.



Sukkia on tullut neulottua ja tässä uusin "villitykseni", uudenlainen tapa rakentaa villasukat, aloitetaan kantapäästä tekemällä se ensin. Ohje tähän löytyy Punomon sivuilta nimellä  
sukat kantapään kautta, näistä on tulossa itselle uudet unisukat. En tykkää neuloa sukissa kovin ohuella langalla ja siksi laitoin kaksi lankaa rinnakkain että pääsen neulomaan 3 puikoilla ja että sukat edes joskus valmistuisivat. Jämälankoja kertyy ja olen saanut pikkukeriä ystäviltänikin lahjaksi. Näistä saattaa tulla ihanan huurteiset väritykseltään.


Ruskea-siniset ovat antiikki-7-veikkaa, vyötteessä oli nimittäin hintana mk 19,90, kummatkin sukat on tehty kantapäästä aloittaen kun taas sinipunaisissa kantapäät on neulottu viimeiseksi.


Kiitos kommenteista edelliseen,  mukavaa viikonalkua marraskuusta huolimatta.






tiistai 15. marraskuuta 2016

Sekametelisoppaa


Tilkkupeittoni kotiutui Syyringin näyttelystä kotiin, seinän puolelta peittoa joutui hiukan taittelemaan kaksinkerroin jotta tilkkuosan saa stemmattua sängylle. 


Tulipa kasattua DJ-blokit pinnaksi ja tehtyä se 24 ruutukin, siitä tässä kuvassa puuttuu kyllä koristeet ja sijaitsee vasemmalla ylhäältä toisena.  Ogelin tilkkukurssilla isolla pöydällä tuli järjestys tällaiseksi, onneksi otin tämän kuvan sitten kotona ja vasta puhelimen ruudulta (kameran laturi oli edelleenkin hukassa ja löytyi mökiltä) sitten äkkäsin tuon epätasapainon, vihreät ruudut pitää saada kulmiin.

 

 Tällainen torkkupeittopinta blokeista uudelleen järjestelyn jälkeen sitten tuli, saas nähdä koska on valmis käyttöön. Minulla on näköjään joku peittotauti, en osaa tehdä pieniä, aina tulee iso.


Tilkkukurssilla tuli aiheeksi ns. tanssivat neliöt/ twisted quilt, kuukkelin haulla löytyy vaikka mitä kivaa tästä tekniikasta. Ruudun koko minulla oli 15 x 15 cm. Tästä on tulossa joululiina jossa koristeena kranssi. Pinta silputaan pienemmällä ruudulla ja ommellaan uudestaan yhteen.
Tämä on hyvä malli kankaiden hävittämiseen.


Pieniteräisellä leikkurilla leikkasin piirretyt ruudut osittain ja irroitin loput saksilla.
Seuraavien vaiheiden kuvia ja lopputulos viikonloppuna ja paremmin kuvin.

*************************************************

Ja sitten neulerintamalle:


Tässä muutamat sukat marttayhdistykseni joulukeräykseen.
 (Nuo keskeneräisetkin on jo neulottu valmiiksi.)


Mökkimatkahuivikin valmistui sekä toinen vähän pienempi. Punaisesta huivista jäi pari metriä lankaa mutta liilasta ei yhtään.


Villatakki joka neulottu ylhäältä alas ja kahteen kertaan tuli myös valmiiksi ennen pakkasia.





Tulipas hauska kuvapari, aikaa välissä aika tarkkaan 44 vuotta ja kiloja ainakin 10.
Tämä vanha kuva kertoo siitä että tilkkuilua ja kierrätystä olen harrastanut myös sen 44 v.
Olin lomalla Venetsiassa ja ihailen kultakorukaupan tarjontaa.


Pakkasia takaisin toivoen, mukavaa marraskuuta.


sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Kehyksiä Dear Jane-blokeille



Vielä on muutama blokki ilman kehyksiä näiden lisäksi, ne kun saan laitettua voinkin alkaa pähkäilemään mikä menee minkäkin viereen niiden neliökeskustaisten kanssa. Epäilen että syntyy iso peitto tai sitten kaksi pienempää. (Anteeksi kuvien epätarkkuus, kuvasin puhelimella.)


Tässä on ensimmäinen pesukonevärjäykseni ja matonkuteiksi saadut lakanat vaihtoivat väriä ihan mallikkaasti. Olihan siinä vähän ylimääräistä pesua sekä lakanoille että koneelle mutta aion jatkaa uusien värien kanssa ja laitan kuvan sitten kun kaikki on värjätty.


Perjantaina lähdin junalla maalle ja aloitin vuosia kaapissani asustaneesta lankakerästä huivin ohjeella "mitähän tästä tulee". Huivi on aloitettu niskasta ja teen siihen ainaoikein kerroksia, sileää ja reikäkerroksia vuorotellen. Tarkoitus on neuloa tuo koko kerä huiviksi ettei jäisi nöttösiä kieriskelemään lankakoppaan.  (Villatakki pötköttelee kotona nappilistoja vailla.)



Suurin toivein lähdin tänään kanttarelleja poimimaan mutta pieneksi jäi saaliini. Pari desiä keräsin puolukoita jotka olivat kovia tippumaan pienestäkin hipaisusta. 
Kopan täytteeksi taittelin mustikan- ja puolukan varpuja, niistä teen huomenna kranssin mökin oveen.

Mukavaa viikonalkua, tiistaina palaan takaisin Stadiin ja keskiviikkona onkin sitten taas tilkkukurssipäivä Ogelin työviksellä.

 



sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Kesä meni ja syksy saapuu

... ja tulikin pidettyä pitkä tauko blogin kanssa, ei ollut tarkoitus mutta sujuvasti tuo vain kasvoi aina pidemmäksi ja pidemmäksi. Kesä menikin sitten seuraavien tapahtumien ja tekemisten seurassa.


 Juhannuksen jälkeen pihaan rullasi teloillaan kaivuri joka teki kuopan ja upotti maahan 5000 litran umpisäiliön mökin jätevesiä varten koska alkuperäinen systeemi oli ihan luvattoman pieni.
Nyt on mökin etupiha leveämpi tai syvempi riippuen mistä kulmasta sitä tutkailee ja hiekkakenttä on saanut päälleen mullat jossa heinää ja apilaa kasvatetaan.


Jo heinittynyt piha sai elokuussa reunalleen riukuaidan pätkän, mies aikoo ensi talvena kuvata tirppoja kojustaan siinä. Minulle olis kelvannut pitempikin pätkä.

************************************
Ja sitten lankajuttuihin:  muistanette keväältä tarinan saamistani vanhoista käsinkehrätyistä langoista.



Rukkikuiskaajalta sain hyvät ohjeet pesuun, eli kädenlämpöistä vettä, hiukan fairyä ja annetaan liota vuorokausi, jos edelleenkin tuntuvat vielä likaisilta niin hiukan lämpimämpi vesi ja sama käsittely. Minä pääsin kertaliotuksilla vaikka pesuvedet oli todella likaiset.



Ja salainen aseeni lankojen pesussa oli tämä vanha linko jolla sai likavedet ensin lingottua pois ja sitten huuhteluiden välissä samat temput.  Pesupäivä oli aurinkoinen ja sain kuivat langat kerätä illalla naruilta pois.


Ylhäällä vasemmalla on likaiset kovat langat ja vieressä pestyt. Langat pehmeni huomattavasti pesusta ja nyt niistä voisi kuvitella jo jotain neulovansa tai virkkaavansa. Aion tehdä näille huopumistestin eli neulon kaksi samanlaista lappua ja laitan toisen koneeseen huopumaan. Nämä on niin paksuja että sukkia en haaveile niistä tekeväni, ennemminkin  niistä tulisi kangaspuissa tai sitten isolla koukulla virkkaamalla vaikka huopa.

****************************************

Parina edellisenä kesänä olen kasvivärjännyt Nallea ja 7-veikkaa ja nyt niistä jo sain jotain tehtyäkin.



Huivi on tehty mukaellen Minna Canth-huiviohjetta, se on pieni, ei ole hapsuja ja raidoituskin on vähän sinnepäin. Lämmin siitä tuli kuten tulee myös Strömsö:n vauvanuttu-ohjeen mukaan aloitetusta jakustakin. Minulta vain loppui nuo vihreät Nallet joita tähän virkkasin mutta taidan jatkaa kätköistä löytyneillä keltaisella ja ruskealla. Hihat on vielä lyhyet ja etuosakin kaipaa pari kerrosta lisää.

************************************

Seuraavaksi voisin melkein kehua itseäni ja sanoa olevani periksiantamaton,  sillä olen
harrastanut neulo-purkaa-neulo-menetelmää alla olevan vaatteen kanssa tammikuusta tähän päivään.



Ylhäällä vasemmalla vajaine hihoineen ja etumuksen aukileikkausta vailla oleva villatakki johon olisi sitten pitänyt vielä nappilistat neuloa. No, tässä vaiheessa iski epäilys että jos en vaikka tykkäisikään lopputuloksesta ja haluaisin käyttää aivan ihanat langat johonkin muuhun niin minulla olisi ollut miljoona parin metrin pätkää purkulankoja. Tyttären tuella sitten 15 minuutissa purimme langat takaisin kerille, langat vyyhdeille, kastelu, kuivatus ja taas kerille.
Alhaalla vasemmalla se tärkein juttu neuleissa, mallitilkku, kannattaa muuten tehdä jos aikoo neuloa ilman ohjetta ohutta lankaa 2,5 mm puikoilla. Vieressä sitten jo uusi villatakki tulossa. Tällä hetkellä neule pötköttelee vieressäni sohvalla ja siinä on valmistumassa helmaresori eikä sen jälkeen tarvitse neuloa enään kuin nappilistat.



Lasten pipoja os. 10:lle ja parit sukat aikuisten kokoa.

***************************************


Sieniltä ei ole voinut välttyä tänä kesänä ja nyt syksyllä, näitä on ollut kiva tuoda ja viedä tutuille.

**********************************************



Työviksen tilkkukurssi Ogelissa alkoi syyskuun alussa ja peittoahan huomaan taas aloittavani kätköistä löytyneistä keskeneräisistä blokeista, kun keksin että voisin upottaa samaan työhön 
joskus (miksiköhän aina löytyy jotain vanhaa) kauan sitten tekemäni Dear Jane-blokit joita 
on 23 kpl. Jossain vaiheessa vain kyllästyin niiden näpertämiseen ja homma jäi kesken.
Oikealla on ostokseni Helsingin Kässämessuilta 24.9., melkein vois torvella töräyttää kun en ostanut yhtään lankaa. Hyvä minä!


Ja sitten ei muuta kuin mukavaa syyskuun loppua kaikille jotka vielä tänne eksytte, uutta tarinaa toivottavasti jo ensi sunnuntaina.







torstai 23. kesäkuuta 2016

Kauniita unia...

tuli nimeksi jo aikoja sitten aloitetulle ja nyt vihdoinkin valmistuneelle peitolleni.


Kokoa peitolla on 210 x 233 cm eli aika reilun kokoinen. Saas nähdä miten istuu parisängylle jonka toinen pitkä sivu on seinän vieressä. 


Peiton tikkaus on melko suoralinjaista ja leveällä eri kankaista kootussa reunaosassa on semmoista nielurisan mallista mutkaa sekä noiden vuorikankaan kiepuroita. Kuvaamalla niitä ei kyllä saanut näkyviin. Lankana oli joku ohuehko virkkauslanka.


Seuraava projekti tilkkuilun saralla on sitten vähän pienemmät muodot, neulatyynyjä katedraalinikkunoilla, näistä osan lahjoitan arpajaispalkinnoiksi.


Neuloin huivin ystävälleni synttärilahjaksi kahdesta kerästä ja kokoa sillä on: korkeus 60 cm ja leveys 120 cm, ihan passeli hartioille tai kaulaan solmittavaksi.  Ja miten sitä aina käy niin että vaikka kuinka mittailisi ja miettisi ja jo kahteen kertaan uudelleen päättelisi niin lanka loppuu kesken, tässä jäi 10 silmukkaa ilman omaa lankaa, onneksi oli mökkeilyyn varattu tarpeeksi lankoja ja Jitterbugin kerästä löytyi ihan sopivaa väriä päättämään nuo loput silmukat.
Ohjeena tässä ei ole muuta kuin että niskasta aloitin ja joka toisella kerroksella lisäsin neljä silmukkaa ja lanka teki itse nuo kuviot kera muutamien helmineulekerrosten. Ja se päättely tapahtui virkkaamalla että sain noita nyppyjä reunaan.

 

 Virkkuukoukkua on tullut käytettyä vähän enemmän kuin puikkoja, vasemmalla ylhäällä on matto jonka tein jo kotona Helsingissä, paksua puuvillalankaa virkkasin matonkuteen päälle ja reunaosan pelkällä langalla , alapuolella matonkudejämistä, pienistä pätkistä yhteenommellen, virkattu matto, kummatkin n. 70 cm halk.
Sitten totesin tarvitsevani kässäkassin kuljettamaan virkkuun  tai neuleen mökistä pihalle kera saksien, koukkujen ja puhelimen ja tein siitä edelleenkin riittoisasta langasta ja matonkuteesta kassin. No tässä vaiheessa tulikin sitten jo sateet, tuulet ja kylmät ilmat kuvioihin ja käyttökokemukset on vähäiset, mutta eiköhän ilmat lämpene ennenkuin syksy saa.

*******************************************


Huomenna on juhannusaatto ja meidän pihaa vartioi ystävältä saatu pihatonttu joka on toivottavasti kaukaista sukua saksalaisille serkuilleen. Toivottavasti pysyy pienenä eikä kasva suuremmaksi, tämä pitäis kuulemma saunottaa syksyllä viimeisenä saunailtana ennen mökiltä kaupunkiin muuttoa.
Ihan vain muistiksi tässä on kukkiva syreeni, kukat siitä on jo hävinneet viikko sitten tuulten mukana.
Kesäkurpitsat viettivät melkein viikon harson alla ja säilyivät elossa kylmästä ajasta, kukkia tulee lisää mutta kurpitsanaluista ei ole vielä tietoa. Toivottavasti ilmojen lämmetessä pörriäiset tekevät tehtävänsä ja satoakin tulisi.


Pieneksi jäi korvasienisaalis toukokuussa, ei näillä oikein tehdä vaihtokauppoja peuran- tai hirvenlihaan syksyllä, soossista puhumattakaan. Olis saanut vähän sadella toukokuussa.
Lammessa uineesta mainiosta sammakosta kuvan otti mieheni.
Talitintin ensilento päätyi puupinoon ja siinä se kutsui äitiään että missä sä oot. Kohta tämä jo räpisteli pienillä siivillään emonsa luokse ruokaa saamaan.

********************************************

Lämmintä ja mukavaa kesäjuhlaa kaikille!




sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Toistoa: liivi nro 2

  
Liivit nro 2 valmistuivat vielä hyvin muistissa olevilla ohjeilla ilman suurempaa hämminkiä, vain taitettava joustava reunanauha oli vähissä, korvasin sen mv-pilkullisella itse tehdyllä vinonauhalla ja hyvän tuli.  Vieressä Fidan -50% kirpparitarjousvaatteita joista saan hyvää materiaalia seuraaviin liiviompeluksiin ja pikkareihin. 


Tilkkupäiviltä ostamani kettu- ja kana/kukkokangas ei päässytkään vanhenemaan kangashyllyssäni vaan pääsi muuttumaan pussukaksi kahdella vetoketjulla. Nyt siinä asustaa monta virkkuukoukkua ja sisätaskussa tarpeelliset sakset ym. pientä.
Viereisessä kuvassa seurana myös pari vuotta sitten tehdyt pussukat.


 Minä oikaisin ohjeesta sivuun enkä tapellut vetoketjuja kankaiden väliin vaan tein ensin lätyt eli neliöt joissa kolmantena yksivärinen kangas antamassa tukevuutta. Ompelin vetoketjut lättyjen päälle, kettupäällinen suoralla ompeleella ja sisempi koristeompeleella.
Ohjetta tälle en yrityksistä huolimatta löytänyt enkä Työviksen kurssimateriaaliakaan voi julkaista. 
Jos joku tietää ohjeen osoitteen niin laittaisi sen kommentteihin. Kiitos jo etukäteen.


Potretissa talven aikana valmistuneita keskospipoja. 

Kiitos kivoista kommenteista edelliseen ja mukavaa alkavaa viikkoa.