Piti tulla pussukka mutta tulikin kätevä kässäpussi, mitoitin kaitaleet ohjeen 6 cm:stä leveydestä 9:ään ja pituuskin kaksinkertaistui 10:stä 20 cm:iin. Muuten tuli ihan hyvä mutta ommellessa sitten sotkin kaitaleiden järjestyksen, piti olla joka toisessa välissä tuo mustavalkoinen. No, hullu ei huomaa ja viisas ei sano mittään - valistettiin kurssilla.
Tein pussiin nauhasulkimen ja sisälle parit taskut, mv:een on hyvä laittaa sukkapuikkoja ja toiseen kaksiosaiseen sitten muuta tärkeää. Pohjassa on tukena ohut huopa, muuten pussi on ihan pehmoinen.
Vasemmalla on serkkuni ensimmäinen ja ainoa tilkkutyö jostain vuodelta 1 ja 2 eli ainakin 15 vuoden takaa. Hän antoi tämän jämäkankaineen minulle hoitoon, eli purin osan ja suoristin kiemuraisen kangaspinnan jotenkin sileämmäksi (kaitaleet oli ommeltu kaikki yhteen samasta suunnasta) ja sitten se vain jäi työstämättä mahdolliseksi laukuksi, tuolien pehmusteeksi ym. Vuosia kului ja asia unohtui, kunnes viime syksynä serkku kertoi tulleensa tyttärensä pienen rinsessan mummiksi. Minäpä muistin että jossain tuo tilkkupinta on tallessa ja löytyikin sitten huoneen muuton yhteydessä jämineen. Ompelin taustaksi erilaisia kissakankaita koska päällipuolellakin niitä seikkailee ja lisäksi
kangasvaihdossa saatuja näytekankaita. Välissä on polyesterivanu, konetikkaus.
Huomenna tämä lähtee postissa serkulle joka ei vielä tiedä asiasta mitään.
Marttaporukan kanssa käytiin viime keskiviikkona Järven lumo-näyttelyssä Ateneumissa, aluksi kuunneltiin luento taiteilijoista ja heidän perheistään, etenkin vaimoista ja elämästä Tuusulanjärven taiteilijayhteisössä jonka jälkeen kiersimme näyttelyn omaan tahtiimme.
Näyttely oli upea.
Tässä on mun uusimman korvikset, eikös ole aika kivat. Näitä kun riiputtelee korvissaan niin aina on lankaa mukana ;D.
Nyt on lunta täälläkin (stadissa), saas nähdä kuinka kauan, äsken ripsi vettä.
Mukavaa helmikuun alkua kaikille.
14 kommenttia:
Tuo kässäpussi on todella kiva. Tekisi mieli tehdä itsellekin sellainen. Mutta pidättelen kuitenkin mielihalujani.
Hieno kässäpussi, melkein ku se mun hienous. Siis nehän on nykyään projektipusseja.
Oliko sun mittanauha vähän venynyt kun noin mitat suureni ohjeessa annetuista;)
Mainio kässäpussi! Tunnistinko oikein: onko kankaat Marimekkoa? Erityisesti pussissasi pisti silmään puikkotasku, erittäin hyvä idea. Olenkin kärsinyt kässäkorissani puikkojen katoamisesta. Ja noi pyöröt, mihin ne sais ängettyä...
Hieno kässäpussi! Sen ihailun lisäksi katsastin myös muut minulle näkemättömät kuten silmukkamerkit ja sytomyssyt, siis ihailin sinun monipuolisia kädentaitojasi. :)
Tosi mahtava tuo kässäpussi.
Siellä säilyy neuleet ja puikot.
Peitosta tuli hieno,muistaakohan serkkusi sen alkuperän?:))
Kiva kässäpussukka. Pikkutavaroille pitääkin oma tasku, muuten katoavat pohjalle lankakerien em alle.
Juu, tuo on niin hieno! Minua ihan hurmaannuttaa sulkemissysteemi! Korvikset on ihanat ja hyvä puoli tuossa aina mukana olevassa langassa on se, ettei se ikinä lopu.
Voi miten ihana kässäpussi! Tuommonen olis niin kiva napata töihin mukaan *huokaus*
Todella kiva kässäpussi ja kivat kankaat sinulla siinä, pirtsakka!
Hauskat nuo korvikset!
Pirteä kässäpussi, vaikuttaa monikäyttöiselle! Pyykkipojillekin voisin tehdä tuollaisen.
Kiitos kommenteistanne ja yritänpä vastailla.
Kvilttaaja: suosittelen tekemään.
KristiinaS: tahallani venyttelin mittanauhaa ;)
Hieno tar: kaikki on mareja, omia pyöröjäni säilytän vetskaripussukassa kera puikkomittarin ja lyhyet sukkikset penaalissa myös kera puikkomittarin.
Matleena: kiitos.
Kosotäti: yksi tai kaksi sukankudinta sinne mahtuu, peitto lähti eilen matkaan ja jännityksellä odottelen kommentteja.
Anitta: kätevä on ;)
Marle: juu, aina on täydet kerät mukana ;)
Kaye: kieltämättä mukavampi kuin ne muovipussit joita on tullut kuljetettua itsekin mukanaan.
Tilkkureppu: kiitos.
Tiinatei: alunperin tästä piti tulla pussukka paplareille mutta tuli vähän iso ja pääsi siksi kässäpussiksi. Ja nyt on tukka niin lyhyt ettei niitä paplareitakaan tarvitse.
upea kässypussi ja namuset silput laatikoissa
~alice
Serkulleni Superkiitos sitkeästä säilyttämisestä ja uudelleen työstämisestä! Yllätys oli aikamoinen. Ja jos tekemisen puutetta niin olen virkannut isoäidin tilkkuja (vaikka kansakoullun ope sanoi etten koskaan pysty). Niitä alkaa olla jo jonkinmoinen läjä. Yhdistäminen saattaa tuottaa ongelmia. Mukavaa kevään odotusta toivoo pienen rinsessan mummi
-alice: Kiitos kommentistasi
Rinsessan mummi (serkkuni):
Kiitos ja hauskaa että sain sinut yllätetyksi. Ne neliöt voit yhdistää virkkaamalla tai ompelemalla.
Lähetä kommentti