sunnuntai 23. elokuuta 2015

Värjäystä ja tikkerperihilloa

Värjäystä lankoihin on tullut harjoiteltua useamman kerran pitkin kesää, viimeisimpänä krappijuurella josta tuli ihanan kaunista oranssia ja aiheutti kiireisen langanostomatkan kylille jotta jälkivärinkin sain käytettyä.  Värjättyä tuli tuoreilla sinisillä lupiininkukilla, punalehtiapilalla, piennarmataran juurella ja krappilla. Kolme viimeisintä oli kuivatavaraa ja vaativat vuorokauden liotuksen ennen keittämistä.  Ohjeita onnistumisiin ja metsään menoihin löytyy kirjoista ja netistä.

Lupiinivärjäyksessä käytin ns. puretusaineena ruokasoodaa kun alunaa ei sattunut juuri sillä hetkellä käsillä olemaan, kaunista vihreätä syntyi ja hyvin pysyi väri langassa huuhteluiden ja pesun jälkeen.


 Lupiineilla tuli värjäiltyä kaksi kertaa, 10-litran kattilaan sai tungettua kiehumaan kukkia reilut 14 litraa kun lisäili kukkia sinne pikkuhiljaa sekaan. Isossa kuvassa ylempi tvihr. oli harmaa ja vaalein on alunperin luonnonvalk. lanka jonka upotin valmiin keitoksen sekaan kun otin tunnin muhineen kattilan jäähtymään. Huuhtelin langat vasta seuraavana päivänä.


Piennarmataran juuria minulla oli ihan liian vähän tai sanotaanko että laitoin lankoja liikaa keitokseen ja sain vain tuollaista mummokalsarin vaaleanpunaista.


Krappijuurimurut otin talteen keittämisen jälkeen, niistä saa hyvää väriä vielä ensi vuonnakin. Liottelin ja keitin ne kattilassa kahden valoverhokangaspussin sisällä niin säästyin isolta siivilöintihommalta ennen lankojen lisäämistä. Krappia minulla oli 200 g.

Alhaalla vasemmalla on 300 g ensimmäisen värjäyserän tuotos (Pirtin kehräämön villoja/väri kuvassa vähän metsässä) ja vieressä jälkivärissä keitetyt 7veikat myös 300 g.

Punalehtiapilakeitoksesta ei kuvia olekaan ja vihreää siitäkin keitoksesta syntyi.



 Tässä on kesän keittotulokset, ihanat oranssit krappilangat alekkain lvalk.. ja alimpana ne mummokalsarilangat, kaksi lvalk. ja yksi vaal.harm. alkuperältään.  Ylhäällä keskellä alekkain kaksi vaaleanvihreää punalehtiapilakerää ja pieniä nöttösiä sekalaisia lankoja, vaaleat isommat kerät lupiinivärjäyksen yön yli lionneita seuralaisia.  Oikean reunan vihreissä on kaksi alunperin vaaleanharmaata tuntematonta villalankaa ja muut lv. 
Johonkin on hävinnyt vihreistä väri kun ovat tässä vähän aneemisen näköisiä.

************************************************


Tikkerperi(karviais)hilloa on keitelty ja sitä on kaikissa muissa purkeissa paitsi etualan  6 vattuhillopurkissa. Tikkerpereistä tuli melkoisesti mehua joten sitäkin sain kahteen pulloon. Ensi vuonna täytynee varustautua jonkun hyytelösokerin kanssa tämän säilöntään.


Viikon päästä pitäisi siirtyä takaisin kaupunkieloon ja opetella uusi rytmi elämään. Bussit ja autot rymistelee kadulla, kauppaan ei ole matkaa kuin muutama satametriä 12 km sijaan ja nettikin toimii ihan tuosta vaan.

Mukavaa elokuun viimeistä viikkoa kaikille!

6 kommenttia:

Marle kirjoitti...

Ihania lankoja! Tuota lankojen värjäämistä täytyykin kokeilla ensi kesänä. Hillosaalis on kunnioitusta herättävä. Tervetuloa vaan tänne kaupungin melskeeseen.

Kvilttaaja kirjoitti...

Sulla onkin odotettavissa makeat päivät, kun on noin reilusti hilloja. Tienvarsilupiinit saivat siis kyytiä väriaineena. Hieno tapa kurittaa niitä.

Tilkkureppu kirjoitti...

Upeita värejä oletkin saanut värjäyksessä. Hieno hillosaalis!

kosotäti kirjoitti...

Ihania lankoja, myöskin ne mummonkalsarin väriset.
Miulla on värjyyksissä ollut tauko, mutta pitää taas kohta pata viritellä.
Oikein mukavaa elokuun loppua.

Anitta kirjoitti...

Kauniita värejä noissa langoissa.
Karviashillo on hyää ja sopii vaikka lihakastikkeen seuraksi, pannukkujen päälle, viilin kanssa ja tietysti vielä karviaspiirakkaan, johon vaniljakastiketta päälle. Oih, ihan sylkirauhaset heräsi kun ajatteleekin.

Sari Räsänen kirjoitti...

Ihania lankoja ja niiden värjäys on mielestäni onnistunut. On siinä hommaa tuossa värjäämisessä. Hattua nostan!!